Annetaan vielä omistajan kertoa kauniisti ihanasta koirastaan, vetää niin hiljaiseksi..
"Onneksi Apa ehti vielä nauttia tänäkin kesänä muutamasta aurinkopäivästä.
Se rakasti bostonimaisesti auringon lämpöä ja juoksenteli pihalla iästään huolimatta.
Se oli kyllä aivan ihana bostoni: Seurakoira isolla S:llä. Apa ei
luonteensa puolesta ehtinyt vanhentua ollenkaan: se oli lähes loppuun
asti oma iloinen itsensä. Terrieri, mutta pitkäpinnainen: sieti Immun
juttuja vaikka kuinka, mutta lopulta kyllä sanoi ”viimeisen sanan”
jos ei muuten uskottu. Lasten kanssa ihan uskomaton; ei ikinä suuttunut,
vaikka joku ehti vetää korvasta liian kovaa.
Meillä ei ole 17 vuoteen ollut vain yhtä koiraa, aina on ollut vähintään kaksi.
Toisen ruokakupin turhuus tänään tuntui kyllä surulliselta ja oudolta."
Lapset osaavat usein parhaiten lohduttaa.
Esikoinen (5,5 v.) lohdutti surullista äitiä
”kato äiti, tuossa verannalla on Apan tassun jälki
kun hän käveli siitä kun kaidetta maalattiin”.
Puuverannalla on tosiaan yksi muutaman vuoden takaisen
maalausurakan aikainen valkoinen Apan tassunjälki muistona.
Viimeisimmät päivitykset
4.2.2018 Tammikuun matkaraportti Liettuasta
Jos olet bostoninterriereistä kiinnostunut, seuraa avointa
Miniblack's Bostons -yhteisöä
facebookissa. Tykkää sivusta niin saat
kaikki päivitykset heti tietoosi kun olen yhteisöä päivittänyt. Tervetuloa mukaan!
Ajankohtaista
Koiramme rapsuteltavissa:
Ei vielä näyttelypäätöksiä
