Matkakertomus: Valko-Venäjä, Minsk, 24.-25.11.2012

Näyttelymatka Minskiin - ei sittenkään niin huono idea.

Kaksi koiran omistajaa seisoo koirineen Katajanokalla Viking Linen terminaalissa ja katsovat toisiaan pelonsekaisin tuntein. Matkanjärjestäjä ojentaa molemmille laivaliput käteen ja kehottaa pakkaamaan koirat täpötäyteen bussiin.

Elokuun lopulla saimme Annan kanssa Pärnun näyttelyreissusta palattuamme loistavan idean lähteä kahdestaan koiranäyttelybussilla Minskiin neljän koiran kanssa. Matkapäivän lähestyessä aloimme epäillä, onko tässä sittenkään mitään järkeä. Kaikki kaverit ja sukulaiset pitivät meitä täysin mielenvikaisina näyttelyihin hurahtaneina toopeina, kun kerroimme matkastamme. Lähteä nyt istumaan bussiin 14 tunniksi ja raahaamaan koiria ja näyttelytavaroita täysin vieraaseen diktaattorin hallitsemaan maahan. Emme olleet vielä lähtöpäivänäkään aivan varmoja edes maan valuutasta.

Matka kohti EU:n rajaa

Miniblack's Tallinnaan menevä laiva oli täynnä ihmisiä pikkujoulu tunnelmissa ja meno olikin sen mukaista. Me emme olleet kovinkaan juhlatuulella, kävimme vain nopeasti Tax Freessä ostamassa isot karkkipussit ja pullot vettä matkaevääksi. Kolmen tunnin laivamaatkan jälkeen pakkasimme itsemme bussiin. Koirat olivatkin jo bussissa valmiina ja saivat matkustaa mukavan tilavissa häkeissä. Koirat matkustivat pareittain, tytöt omassa ja pojat omassa, että nuoriso saisi tukea ja turvaa kokeneemmista maailman matkaajista. Itse sullouduimme matkatavaroidemme kanssa omalle paikallemme. Puolen yön aikaan Tallinnan ulkopuolella pysähdyimme vielä pissattamaan koirat ennen pitkää ajomatkaa EU:n rajalle.

Nukahdin melkein heti matkan alussa enkä edes huomannut, kun ajoimme Viron ja Latvian läpi. Heräsin ensimmäisen kerran vasta lähellä Latvian ja Liettuan rajalla, kun poliisi pysäytti bussimme. Kuski ilmeisesti ajoi ylinopeutta ja sai siitä hyvästä sakot. Jotain draamaa siis tällekin yölliselle bussimatkalle. Onneksi ei kuitenkaan bussi hajonnut keskelle moottoritietä. Kerkesinpä nukahtaa vielä uudelleen ennen kun pysähdyimme yhdeksän aikaan aamukahville Vilnaan. Vilnassa käytimme koirat aamukävelyllä. Samaan aikaan oli liikkeellä myös paikallisia koiran ulkoiluttajia. Liettuassa saa ilmeisesti ulkoiluttaa koiria vapaana., vain muutama paikallinen koira oli aamulenkillä kytkettynä.

Vilnasta oli enää tunnin ajomatka Valko-Venäjän rajalle.Olin ihan varautunut pitkiin autojonoihin ja monen tunnin odotteluun rajalla. Iloiseksi yllätyksekseni sain kuitenkin todeta, että rajan ylitys oli huomattavasti mutkattomampaa kuin Venäjälle mentäessä. Meidän ei tarvinut missään vaiheessa poistua bussista ja kaiken kaikkiaan taisimme selvitä rajan yli alle tunnissa. Valko-Venäjällä ei enää siirrytä talviaikaan, joten siirsimme kelloja yhden tunnin eteen päin. Pääsimme jatkamaan matkaa kohti Minskiä puolen päivän aikaan.

Lukashenkon valvonnan alla

Miniblack's Ajelimme läpi siististi hoidetun maaseudun sumuisessa säässä. Matkan varrella oli lukuisia Neuvostoliiton aikaisia kolhooseja, joista olen aikaisemmin lukenut vain Venäläisessä kaunokirjallisuudessa. Kolhoosit koostuivat useammasta asuinrakennuksesta, jotka olivat rakennettu myllyn tai jonkin pienteollisuus rakennuksen ympärille. Talojen pihoilla juoksenteli kanoja irrallaan ja vuohet, lehmät ja hevoset laidunsivat kytkettyinä liekaan. Joskus olisi mukavaa nähdä nämä maisemat keväällä tai kesällä auringon paisteessa.

Kahden aikana saavuimme Minskiin ja ajoimme suorinta reittiä hotellille. Hotellin pihassa matkanjärjestäjä kuulutti mikrofooniin, että tämä ei itseasiassa olekaan se matkasuunnitelmassa ilmoitettu hotelli. Alkuperäisestä hotellista oli edellisenä päivänä ilmoitettu, etteivät he sittenkään ota koiria vastaan. Istuimme bussissa noin tunnin ihmetellen, onko meillä sitten ollenkaan yöpymispaikkaa. Onneksi kaikki järjesty ja matkanjärjestäjä kertoi, että saimme kaikille huoneet sillä ehdolla että koirat eivät sotke ja hajoita huoneita.

Jännityksellä odotimme, minkälaiseen paikkaan meidät oli tuotu. Hotelli rakennus ei julkisivunsa perusteella antanut mitään suuria odotuksia. Väänsimme hotellihuoneen oven lukon auki hämärässä rappukäytävässä. Yllätys oli suuri, kun huoneesta tulvahti juuri valmistuneen asunnon tuoksu ja suu loksahti auki, kun saimme valot huoneeseen. Huone oli aivan uusi ja viimeisen päälle sisustettu. Huoneessa oli oma ruokailutila ja pieni keittiö. Kylpyhuone oli todella siisti ja siellä oli iso kylpyamme. Meillä oli myös oma lasitettu parveke hotellin sisäpihalle.

Valuuttaa ja Viinipulloja

Miniblack's Kävimme vielä iltapäivällä vaihtamassa rahaa (rahayksikkö Valko-Venäjän rupla, ylläri) ja tutustumassa paikallisiin kauppakeskuksiin. Hetken piti miettiä, paljonko rahaa viikonloppuna tarvitsimme. Meillä ei ollut kovin hyvää käsitystä siitä, kuinka kalliissa maassa viikonlopun viettäisimme. Valko-Venäjän ruplan kurssi oli jotakuinkin 1 € = 11 600 ruplaa ja päädyimme vaihtamaan 60 euroa eli 30/pää. Saimmekin aikamoisen nipun seteleitä tällä rahalla ja hetken melkein tunsinkin itseni miljonääriksi. Ensimmäinen ostospaikka osoittautui aikamoiseksi sekatavarakaupaksi. Sieltä löytyi kaikkea turkislakeista ja kristallista huonekaluihin ja viihde-elektroniikkaan. Tavarataloa koristi ylenpalttiset joulukoristeet ja olipa yhteen nurkkaan rakennettu karppiallaskin.

Juuri kun olimme todenneet ettei tästä paikasta löydy meille mitään ja olimme poistumassa samaa reittiä kuin tulimme, silmäämme osui pieni myyntipiste (tai paremminkin kioski), minkä näyteikkunassa oli rivissä kuohuviinipulloja. Yltiöoptimisteina ostimme varmuuden vuoksi lauantain ja sunnuntain näyttelymenestystä varten pienet pullot paikallista kuohuvaa. Pullot ostettuamme saimmekin sitten pienen käsityksen maan hintatasosta. Puolen litran kuohuviinipullo maksoi noin 1 €! Tässä vaiheessa iltaa alkoi jo sen verran nälkä kurnia, että päätimme valita tutun ja turvallisen ruokapaikan, jonka näimme ostospaikaan vieressä. Rynnimme ruuhkaisen risteyksen ympäri, läpi ajastettujen liikennevalojen kohti McDonald’sia ja Big Mac -ateriaa. Perjantai iltapäivällä näköjään kaikki Minskin nuoret kokoontuivat Mäkkäriin ja kassajonot olivat sen mukaiset. Anna meni varaamaan meille pöydän ja minä jäin jonottamaan ruokaa. Monen mutkan ja kielimuurin ylityksen jälkeen onnistuin tilaamaan meille ateriat. Valko-Venäläiset eivät ilmeisesti opiskele englantia koulussa.

Matkalla takaisin hotellille pysähdyimme vielä ruokakauppaan ostamaan huomiseksi (meidän tapauksessan koko viikonlopuksi) evästä. Oli aivan ihanaa oikaista itsensä oikeaan sänkyyn ja ottaa koirat kainaloon. Koiratkin olivat aivan innoissaan, kun pääsivät peuhaamaan hotellihuoneeseen. Varsinkin Capri ja Igor vetivät semmosta rallia, ettei sille meinannut tulla loppua.

Näyttelyhumua ja upeita lenkkipolkuja

Miniblack's Ennen aamupalaa käytimme koirat aamupissalla ja pakkasimme kamat autoon. Tukevan aamupalan jälkeen suuntasimme kohti näyttelypaikkaa, joka sijaitsi noin 10 minuutin ajomatkan päässä hotellilta. Näyttelypaikkana toimi urheiluhalli, eikä tilaa ollut yhtään liikaa. Kaikki rodut esitettiin kahtena päivänä yhdeksässä kehässä. Samaan halliin oli pakattu useampi myyntikoju sekä toimistoteltta, missä sai käydä vahvistamassa valiotittelit.

Onneksemme meidän kanssa oli samassa kehässä molempina päivinä samalla bussilla tulleet bichon friset. Pystyimme pitämään vuoron perään toistemme tavaroista huolta, kun toiset oli kehässä. Onneksi paikalla oli myös muutama tuttu Suomesta, keneltä saimme myös apua koirien kanssa kehän reunalla. Pääsinpä itsekin juoksemaan kehään ensimmäistä kertaa elämässäni henkeni edestä upean nuoren saksanpaimenkoira nartun kanssa. Narttu liikkui niin upeasti, että tuntui että minä vaan hidastan sen menoa. Molempina päivinä narttu luokkansa parhaaksi (sai luokkasertin) ja oli myös PN2 vara-cacibilla ja valioitui Valko-Venäjän muotovalioksi.

Näyttelyhalli sijaitsi joen rannalla lähellä keskustaa. Ihan hallin vierestä lähtikin ihanan puistotie jokea pitkin, missä kävimme molempina päivinä lenkillä koirien kanssa. Harvoin tällaisilla reissuilla on mahdollista lähteä koirien kanssa näin hienoon paikkaan kävelylle. Koirat nauttivat tästä mahdollisuudesta yhtä paljon kuin mekin. Oli ihanaa päästä välillä puistoon rauhoittumaan näyttelyhumusta.

Näyttelypaikalla oli paljon kaikenlaisia myyjiä kuten muuallakin. Hintaa kysellessä myyjät ilmoittivat aina ensin hinnan dollareissa. Dollareissa ilmotettu hinta oli suunnilleen samaa luokkaa kuin Suomessakin. Kun sitten tiedusteli hintaa euroissa, hinta tippui jonkin verran ja lopullinen hinta ruplissa olikin sitten jo huomattavasti pienempi. Saimmekin kätevästi tuhlattua loput ruplamme sunnuntaina uusien valioidemme ruusukkeisiin ja pokaaliin.

Valko-Venäjällä valiovahvistukset sai anottua ja samantien mukaan heti näyttelypaikalta. Ensimmäinen virkailija tarkisti koiran paperit ja löi leiman papereihin, minkä jälkeen sai mennä ‘’kassalle’’ maksamaan vahvistuksen (20 €) ja vastineeksi sai käteen uuden valion valiotodistuksen. Kätevää! Tämmöinen systeemi voisi tulla käyttöön myös muissa maissa.

Menestystä ja uusia valioita

Meidän koirat esiintyivät molempina päivinä hyvin ja tulos oli sen mukainen. Kotiin toimme cacibien lisäksi kolme uutta Valko-Venäjän muotovaliota. Nuori Igor esiintyi ensimmäiistä kertaa isojen poikien luokissa (nuorten luokka ja avoinluokka) ja valioitui jo 15 kk iässä ja toi mukanaan ensimmäiset cacibinsa. Myös Capri, joka oli ensimmäistä kertaa pitkällä näyttelyreissulla, esiintyi hienosti ja sai ensimmäisen valiotittelinsä alle 2-vuotiaana. Capri sai molemmilta päiviltä myös vara-cacibit, jotka muuttuvat FCI:ssä cacibeiksi.

Miss Dolly esiintyi vahvasti lauantaina ja sai heti ensimmäisenä päivänä sen mitä tultiin hakemaankin eli Valko-Venäjän valiotitteliä (BY CH). Boris oli ainoa, joka ei oikein ollut show-tuulella ja tyytyikin olemaan Igorin tukena ja turvana uudessa jännässä ympäristössä. Emme siis turhaa tuhlannut rupliamme kuohuviin perjantaina, vaan pääsimme molempina iltoina skoolaamaan upeille bostoneillemme.

La 24.11. Tuomari Elena Yerussalimskaya (Russia)
Miniblack's Final Conquest (Igor) EXE CAC BD1 CACIB BOS
Miniblack's Mythic Iceman (Boris) VG
Miniblack's Incredible Carol (Capri) EXE CAC BB2 R.CACIB (FCI -> cacbiksi)
Miniblack's Blaze Of Glory (Dolly) EXE CAC BB3 -> BY CH

Su 25.11. Tuomari Tamara Sarmont (Belarus) / tuomarinmuutos
Miniblack's Final Conquest (Igor) EXE CAC BD1 CACIB BOS -> BY CH
Miniblack's Mythic Iceman (Boris) EXE
Miniblack's Incredible Carol (Capri) EXE CAC BB2 R.CACIB -> BY CH (FCI -> cacibiksi)
Miniblack's Blaze Of Glory (Dolly) EXE

Home sweet home!

Miniblack's Kotimatkalle pääsimmekin aijottua aikaisemmin, kun kukaan meidän bussista ei enää pitkän viikonlopun jälkeen halunnut jäädä isoihin kehiin. Rajan ylitys tapahtui yhtä sujuvasti kuin tullessa ja olimmekin jo seitsemän aikaan Tax Freessä shoppailemassa tuliaisia kotiväelle. Vilnassa pysähdyimme taas Mäkkärille iltapalalle, mistä jatkoimmekin kohti Tallinnaa. Olimme Tallinnassa jo viiden aikaan maanantaiaamuna ja pääsimme kotiin aikaisemmalla lautalla.

Vaikka aluksi matka vähän jännittikin, kaikki sujui oikein hienosti. Ehdottomasti lähden vielä joskus uudelleen Minskiin tittelijahtiin varsinkin, jos saa yhtä mahtavaa reissuseuraa.

Kaisa