Matkakertomus: Latvia, Riika 1.10.2017
Kahdenkeskinen loma alkaa
Pääsimme nauttimaan ja viettämään #ilmanlapsia -viikonloppua kaksin mieheni
kanssa. Hän ei yleensä käy koiranäyttelyissä kanssani mutta tällä kerralla
sain houkuteltua hänet mukaan. Tämä oli myös hänen ensimmäinen vierailu Riikassa. Olipas
muuten mahtavaa, ettei tarvinnut ajaa autoa koko aikana. Arvostan! Erityismainintana vielä ettei
tarvinnut ajaa autoa eritoten Latviassa. Piskuinen Baltian maa on tosi ikävä maa ajaa autolla, koska siellä
on niin omituisia säädöksiä. Meidän Fordissa on myös sellainen
tutkajärjestelmä joka huutaa koko ajan jos ajat tien sivussa. Tämä kuin on Latviassa
tunnetusti normi käytäntö. No tutka huusi tämän maan läpi. Ikävin asia matkassa oli että
olimme molemmat olleet kamalassa flunssassa eikä flunssakooma
hellittänyt kuin vasta sunnuntaina kehässä minulla. Mieheni
kärvisteli vielä senkin päivän. No sellaista se on. Matkaan vaan kun järjestelyt oli kuitenkin tehty.
Ekat sakotkin ehdimme (ehkä?) saada jo Tuusulantien päässä ja heti
Tallinnaan päästyämme keskustassa seisoi poliisi tutka kädessä.
Tallinnasta emme ainakaan saaneet sakkoja ja matka jatkui kohti
Riikaa ja tuttua hotelliamme. Olen kai pikkusen kaavoihin kangistunut
kun matkalla söin tietenkin tutun seljankan Viro-Latvia-rajalla.
Päästyämme hotellille ensi töiksemme otimme pienet päiväunet.
Matka verotti kovalla kädellä flunssaisia kroppiamme. Herättyäni poljin sitten
unentokkurassa tiputtamani aurinkolasini tuusan nuuskaksi. Hyvin menee mutta menkööt - ajattelin itsekseni :-)
Koirien valmistelu ja valmistautuminen jäi Riikan hotelliin. Siellä
sitten hoidimme koirien hoitotoimet, jotka olisi parempi valmistella etukäteen Suomessa.
En muista koska olisin valmistautunut näyttelyyn näin viime tipassa.
En vaan jaksanut hoitaa näitä flunssaisena Suomessa. Se kostautui ja tein
valmistelut sitten flunssaisena Riikassa.
Tutustuimme Riikaan jonkun verran ja kävimme ravintolassa syömässä.
Tuntia aiemmin olisi ravintola ollut tyhjä. Illemmalla meidän piti odottaa
"20 minuuttia" joka venyikin lopulta yli tuntiin.
Yön koirat nukkuivat mieheni jaloissa. Hän kun on tunnetusti sellainen
joka ei oikein saa unta jos koirat pyörivät hänen vieressään. Nyt
koirat olivat tehneet suuren suunnitelman. Ande nukkui hänen selkää
vasten pitkin pituuttaan ja Melody oli perustanut oman nukkumapaikkansa
keskelle hänen jalkopäätään. Parka nukkui lopulta koko yön melko huonosti.
Minä puolestani haaveilin turhaan koiraa viereeni. Tasan ei käy onnen lahjat. :-)
Näyttelyitä ja suomalaisia kavereita
Sunnuntaina koitti "Rigan voittajanäyttely" jota
varten olimme tulleet Riikaan. Näyttelyssä
oli sekä kissoja että koiria, molemmat lajit toki omissa halleissaan.
Hotellimmekin oli täynnä näitä eläimiä. Koirahalliin päästyämme
tapasin kehän laidalla "turistina olleen" Annan. Hän omistaa meidän
kasvatteja kaksi Dolly:n ja Capri:n.
Naureskelin hänelle että on sullakin turistimatka - näyttely Riikassa. Onneksi Anna on huumorinaisia!
Kehän alkamista odottelin jo hyvissä ajoin ennen määräaikaa mutta juuri
kun olin menossa kehään näin ystäväni - loistavia Huvikummun griffoneita kasvattavan - Eijan.
Emme ole pitkään aikaan tavanneet ja siksi ajantaju jotenkin hämärtyi.
Melkein myöhästyin kehästä, ekaa kertaa kun olen näyttelyssä, nääs…..
Onneksi eräs suomalainen huikkasi että Anne sun pitäis jo mennä kehään.
Näin tajusin liikuttaa ruhoani. Kiitos hänelle muistutuksesta, vaikka kiittelinkin häntä jo kehässä.
Oli muuten tosi kiva kun tuomari, tsekki Zdenka Jilkova, kehui Anden
"bodya täydelliseksi". Usein häntä on sanottu liian isoksi mitä Ande ei
todellisuudessa ole vaan vain n. 8 kg normaalikokoinen uros. Esimerkiksi valioluokan voittanut
puolalainen oli paljon massiivisempi ja vankempi kuin koirani. Ande myös näytti tosi pieneltä
koska monet olivat massiivisempia kuin Ande. Yksi ongelma minulle
tuli kun Anden remmi oli jotenkin pahasti ja koira arasteli remmiä ensimmäisen
kierroksen ajan. Onneksi tajusin korjata ongelman eikä Ande enää ongelmoinut siitä.
Valiouroksia kehässä oli neljä, Anden ollessa kolmas. Luokan voitti puolalainen koira.
Melody vetäs taas sellaisen show'n ettei paremmasta väliä. Tyylilleen
uskollisena tämä yli 10 v. supermummo mennä viipotti kehässä kuin 3-vuotias.
Tuomari oli aivan lemmessään koirasta ja oli suuri ilo kertoa koiran iäksi 10 v.
kun tuomari kysyi ikää hymyssä suin selkeästi kuin odottaen suurta lukemaa vuosirenkaita.
"I can see she has been a great star when she was younger". Hän pyysi jatkamaan kehän
kiertämistä vielä kuin alleviivatakseen harjoitusarvostelijalle miten hieno koira on
ja on ollut. Melody oli ROP-veteraani ja sai itselleen tietenkin uuden tittelin
"Riga Veteran Winner 2017". Tämä titteli oli Mellulle jo 15. Rotunsa paras oli
tällä kertaa virolainen nuori narttu. Melody ylsi narttujen pronssille
eli oli paras narttu 3. Kehän jälkeen höpöteltiin vielä Eijan kanssa ja nyt puolestaan
Eijalle tuli kiire kehään koska griffonit alkoivat. Häivyimme tässä vaiheessa pois maisemista kuvailemaan podiumille.
Lauantaina oli Riikassa muutamilla roduilla erikoisnäyttelyitä mutta bostoneilla ei tällaista mahdollisuutta ollut.
Kotimatkalle väsyneinä mutta onnellisina
Kotimatkalla kävimme ulkoiluttamassa koirat paikallisella hiekkarannalla
vähän Riikan pohjoispuolella. Siellä rantaviiva on upea aivan kuten Suomen
Kalajoella. Millainenkohan "Latvian Riviera" se Jurmala on, kun sitä niin
kehutaan? Muita pysähdyspaikkojamme oli Saulkrastin maalaiskylä ja siellä
ihana pikkuinen maalaiskauppa. Salacgrivan lounasravintolassa kävimme syömässä
paikalliset herkut ja viimeisenä oli vuorossa Pärnun nähtävyydet sekä kahvi-
ja jäätelötauko kahvilassa paikallisessa "Kaivarissa".
Pystyyhän nämä (näyttely)reissut näinkin hoiteleen vaikka ajatus ei aina
ollutkaan matkassa mukana.
Yölaivassa matkustimme takaisin kotiin ja olimme molemmat aivan poikki.
Matka oli kyllä muuten mukavan rento ja kiire loisti poissaolollaan. Mii laik!
Kotiin saavuttuamme kuulimme että Lumi oli kovasti ikävöinyt Andea.
Lumi herätti monta kertaa yössä ja ulko-ovella vaatimalla vaati Anden
päästämistä sisälle. Hänelle piti näyttää ettei siellä ollut varkaita,
tulipaloa, örveltäjiä tms. eikä myöskään Ande ollut jäänyt yöksi ulos.
Lumi rauhoittui vasta kun pääsi Anden kylkeen nukkumaan. Toivottavasti
Andesta ei aika jätä ennen Lumia, muuten meidän Lumppu voi kuolla yksinkertaisesti sydänsuruihin.