Matkakertomus: Latvia, Riika 1.10.2017

Kahdenkeskinen loma alkaa

Miniblack's Pääsimme nauttimaan ja viettämään #ilmanlapsia -viikonloppua kaksin mieheni kanssa. Hän ei yleensä käy koiranäyttelyissä kanssani mutta tällä kerralla sain houkuteltua hänet mukaan. Tämä oli myös hänen ensimmäinen vierailu Riikassa. Olipas muuten mahtavaa, ettei tarvinnut ajaa autoa koko aikana. Arvostan! Erityismainintana vielä ettei tarvinnut ajaa autoa eritoten Latviassa. Piskuinen Baltian maa on tosi ikävä maa ajaa autolla, koska siellä on niin omituisia säädöksiä. Meidän Fordissa on myös sellainen tutkajärjestelmä joka huutaa koko ajan jos ajat tien sivussa. Tämä kuin on Latviassa tunnetusti normi käytäntö. No tutka huusi tämän maan läpi. Ikävin asia matkassa oli että olimme molemmat olleet kamalassa flunssassa eikä flunssakooma hellittänyt kuin vasta sunnuntaina kehässä minulla. Mieheni kärvisteli vielä senkin päivän. No sellaista se on. Matkaan vaan kun järjestelyt oli kuitenkin tehty.

Ekat sakotkin ehdimme (ehkä?) saada jo Tuusulantien päässä ja heti Tallinnaan päästyämme keskustassa seisoi poliisi tutka kädessä. Tallinnasta emme ainakaan saaneet sakkoja ja matka jatkui kohti Riikaa ja tuttua hotelliamme. Olen kai pikkusen kaavoihin kangistunut kun matkalla söin tietenkin tutun seljankan Viro-Latvia-rajalla. Päästyämme hotellille ensi töiksemme otimme pienet päiväunet. Matka verotti kovalla kädellä flunssaisia kroppiamme. Herättyäni poljin sitten unentokkurassa tiputtamani aurinkolasini tuusan nuuskaksi. Hyvin menee mutta menkööt - ajattelin itsekseni :-)

Miniblack's Koirien valmistelu ja valmistautuminen jäi Riikan hotelliin. Siellä sitten hoidimme koirien hoitotoimet, jotka olisi parempi valmistella etukäteen Suomessa. En muista koska olisin valmistautunut näyttelyyn näin viime tipassa. En vaan jaksanut hoitaa näitä flunssaisena Suomessa. Se kostautui ja tein valmistelut sitten flunssaisena Riikassa.

Tutustuimme Riikaan jonkun verran ja kävimme ravintolassa syömässä. Tuntia aiemmin olisi ravintola ollut tyhjä. Illemmalla meidän piti odottaa "20 minuuttia" joka venyikin lopulta yli tuntiin.

Yön koirat nukkuivat mieheni jaloissa. Hän kun on tunnetusti sellainen joka ei oikein saa unta jos koirat pyörivät hänen vieressään. Nyt koirat olivat tehneet suuren suunnitelman. Ande nukkui hänen selkää vasten pitkin pituuttaan ja Melody oli perustanut oman nukkumapaikkansa keskelle hänen jalkopäätään. Parka nukkui lopulta koko yön melko huonosti. Minä puolestani haaveilin turhaan koiraa viereeni. Tasan ei käy onnen lahjat. :-)

Näyttelyitä ja suomalaisia kavereita

Miniblack's Sunnuntaina koitti "Rigan voittajanäyttely" jota varten olimme tulleet Riikaan. Näyttelyssä oli sekä kissoja että koiria, molemmat lajit toki omissa halleissaan. Hotellimmekin oli täynnä näitä eläimiä. Koirahalliin päästyämme tapasin kehän laidalla "turistina olleen" Annan. Hän omistaa meidän kasvatteja kaksi Dolly:n ja Capri:n. Naureskelin hänelle että on sullakin turistimatka - näyttely Riikassa. Onneksi Anna on huumorinaisia!

Kehän alkamista odottelin jo hyvissä ajoin ennen määräaikaa mutta juuri kun olin menossa kehään näin ystäväni - loistavia Huvikummun griffoneita kasvattavan - Eijan. Emme ole pitkään aikaan tavanneet ja siksi ajantaju jotenkin hämärtyi. Melkein myöhästyin kehästä, ekaa kertaa kun olen näyttelyssä, nääs….. Onneksi eräs suomalainen huikkasi että Anne sun pitäis jo mennä kehään. Näin tajusin liikuttaa ruhoani. Kiitos hänelle muistutuksesta, vaikka kiittelinkin häntä jo kehässä.

Miniblack's Oli muuten tosi kiva kun tuomari, tsekki Zdenka Jilkova, kehui Anden "bodya täydelliseksi". Usein häntä on sanottu liian isoksi mitä Ande ei todellisuudessa ole vaan vain n. 8 kg normaalikokoinen uros. Esimerkiksi valioluokan voittanut puolalainen oli paljon massiivisempi ja vankempi kuin koirani. Ande myös näytti tosi pieneltä koska monet olivat massiivisempia kuin Ande. Yksi ongelma minulle tuli kun Anden remmi oli jotenkin pahasti ja koira arasteli remmiä ensimmäisen kierroksen ajan. Onneksi tajusin korjata ongelman eikä Ande enää ongelmoinut siitä. Valiouroksia kehässä oli neljä, Anden ollessa kolmas. Luokan voitti puolalainen koira.

Melody vetäs taas sellaisen show'n ettei paremmasta väliä. Tyylilleen uskollisena tämä yli 10 v. supermummo mennä viipotti kehässä kuin 3-vuotias. Tuomari oli aivan lemmessään koirasta ja oli suuri ilo kertoa koiran iäksi 10 v. kun tuomari kysyi ikää hymyssä suin selkeästi kuin odottaen suurta lukemaa vuosirenkaita. "I can see she has been a great star when she was younger". Hän pyysi jatkamaan kehän kiertämistä vielä kuin alleviivatakseen harjoitusarvostelijalle miten hieno koira on ja on ollut. Melody oli ROP-veteraani ja sai itselleen tietenkin uuden tittelin "Riga Veteran Winner 2017". Tämä titteli oli Mellulle jo 15. Rotunsa paras oli tällä kertaa virolainen nuori narttu. Melody ylsi narttujen pronssille eli oli paras narttu 3. Kehän jälkeen höpöteltiin vielä Eijan kanssa ja nyt puolestaan Eijalle tuli kiire kehään koska griffonit alkoivat. Häivyimme tässä vaiheessa pois maisemista kuvailemaan podiumille.

Lauantaina oli Riikassa muutamilla roduilla erikoisnäyttelyitä mutta bostoneilla ei tällaista mahdollisuutta ollut.

Kotimatkalle väsyneinä mutta onnellisina

Miniblack's Kotimatkalla kävimme ulkoiluttamassa koirat paikallisella hiekkarannalla vähän Riikan pohjoispuolella. Siellä rantaviiva on upea aivan kuten Suomen Kalajoella. Millainenkohan "Latvian Riviera" se Jurmala on, kun sitä niin kehutaan? Muita pysähdyspaikkojamme oli Saulkrastin maalaiskylä ja siellä ihana pikkuinen maalaiskauppa. Salacgrivan lounasravintolassa kävimme syömässä paikalliset herkut ja viimeisenä oli vuorossa Pärnun nähtävyydet sekä kahvi- ja jäätelötauko kahvilassa paikallisessa "Kaivarissa". Pystyyhän nämä (näyttely)reissut näinkin hoiteleen vaikka ajatus ei aina ollutkaan matkassa mukana. Yölaivassa matkustimme takaisin kotiin ja olimme molemmat aivan poikki. Matka oli kyllä muuten mukavan rento ja kiire loisti poissaolollaan. Mii laik!

Miniblack's Kotiin saavuttuamme kuulimme että Lumi oli kovasti ikävöinyt Andea. Lumi herätti monta kertaa yössä ja ulko-ovella vaatimalla vaati Anden päästämistä sisälle. Hänelle piti näyttää ettei siellä ollut varkaita, tulipaloa, örveltäjiä tms. eikä myöskään Ande ollut jäänyt yöksi ulos. Lumi rauhoittui vasta kun pääsi Anden kylkeen nukkumaan. Toivottavasti Andesta ei aika jätä ennen Lumia, muuten meidän Lumppu voi kuolla yksinkertaisesti sydänsuruihin.

Anne