Viron rundi Pärnussa - viikonlopun aikana peräti kolme näyttelyä

Perjantain (3.8.) aamuvarhaisella aloitimme matkamme kohti Tallinnaa ja myöhemmin Pärnua. Bostoneista reissuun lähtivät herrasmiehet Boris ja Hemmo, sympaattinen Dolly, elämää harjoitteleva nuori Lumi, maailmanmatkaaja Mellu sekä joukko ihmisapuvoimia. Ihmisistä vanhin oli eläkeläinen (60+ v.) ja nuorin vain alle kaksi kuukautta. Pikkunen oli pakotettu hankkimaan passi, vaikka junnulla ei ollut vielä nimeäkään. Jatkossa vastasyntyneen passilla matkustaa peräti 5-vuotiaana; kuva lienee silloin hieman vanhentunut. Pärnun reissu oli meikäläisen lähes ainoa kesäloma ja pientä breikkiä arjesta. Tähän matka oli oiva ja tuli tarpeeseen.

Jo Helsingistä lähtiessämme tiesimme kilpakumppanimme. Tämä outo tapa ilmoittaa omistajat etukäteen latistaa ja vie pois osan kivasta jännityksestä. En tietenkään malttanut olla poissa etukäteislistoista vaikka olisi pitänyt. Omistajaluettelon julkaisusta samaa mieltä kanssani oli eräs näyttelyssä tapaamani ystävä. Hän kommentoi että kohta varmaan näyttelyluettelotkin julkaistaan netissä, niin että vähäinenkin odotus häviää. Tylsää sanon minä! Mutta minkäs teet kun Virossa on tällainen tapa?

Yhteenveto koiranäyttelyiden tuloksista

Näissä näyttelyissä (2* Rahvusvaheline Koertenäitus eli 2*kansainvälinen koiranäyttely sekä Speciality show for groups 5 & 9) oli esillä 10-18 bostonia eri Euroopan maista. Mainittakoon vertailun vuoksi, että tulevaan Baltian Voittaja-näyttelyyn Tallinnassa on ilmoittautunut ainoastaan 11 bostonia. Meillä Pärnussa oli virolaisten sekä meidän ja muiden suomalaisten lisäksi bostoneita aina Saksasta asti. Itävaltalaiset koirat olivat luultavasti jääneet kotimaahansa, koska heitä ei lopulta näkynyt. Kaikki - muutamaa poikkeusta lukuunottamatta - olivat tulleet himoittujen sertien ja Cacibien vuoksi.

Kaikki omat koiramme saivat jokaisella esiintymiskerralla erinomainen-arvostelun (excellent), mikä olikin tasaisen hyvin esiintyneiden koiriemme hyve. Ainoa koira joka sai kritiikkiä kehäkäytöksestä oli oma koirani Lumi, koska en ole ehtinyt tarpeeksi kouluttaa oman elämäni käänteiden takia. Lauantain tuomari kommentoi minulle "tässä nartussa on vain yksi virhe - kehässä esiintyminen". En pidä sitä kovin huonona arvosteluna ... Hyvä että otimme Lumi'n "turistiksi" harjoittelemaan, koska nuori koira ei aikuisten serteillä vielä mitään tee.

Koska perjantaina Melody sai jo Viron valioitumiseen tarvittavan sertifikaatin, annoimme rouvan levätä loppupäivät koska kansainvälinen valio ei Cacibeja tarvitse. Näyttelyt olivat kaikenkaikkiaan hyvin järjestetty ja kehät pyörivät joka näyttelyssä minuutilleen ajallaan. Huippujuttu! Ainoa miinus minkä antaisin näyttelyistä on minä itse. Huomasin myöhemmin, että en ollut aina onnitellut kaikkia voittajia joita olisi pitänyt. Hyi minua, älkää ottako mallia. Ohessa ensin osallistujamme tuloksineen ja sitten jatkan muilla fiiliksillä matkan varrelta.

3.8.2010 Pärnu Speciality show for groups 5 & 9

tuomari Francesco Cochetti, Italia
VSP, PU1, Cert, EE CH	Miniblack's Mythic Iceman "Boris"
PN3, Cert, EE CH	T-Bo's Singing In The Rain "Mellu"
PU2	Miniblack's Dixieland Dandy "Hemmo"
PN4	Miniblack's Blaze Of Glory "Dolly"

4.8.2012 Pärnu Kansainvälinen näyttely

Pärnu Suvekarikas - Pärnu Summer Cup, tuomari Valentina Ivanisheva, Venäjä
PU3	Miniblack's Mythic Iceman "Boris"
PU4	Miniblack's Dixieland Dandy "Hemmo"
Excell.	Miniblack's Irresistible Angel "Lumi"
PN4	Miniblack's Blaze Of Glory "Dolly"
ROP-kasvattaja	Miniblack's group

5.8.2012 Pärnu Kansainvälinen näyttely

Pärnu Võitja - Pärnu Winner 05.08.2012, tuomari Ligita Zake, Latvia
PU2, res-Cacib (->cacib by FCI)	Miniblack's Mythic Iceman "Boris"
PU3, Cert, EE CH	Miniblack's Dixieland Dandy "Hemmo"
Excell.	Miniblack's Irresistible Angel "Lumi"
ROP, PN1 Cert, Cacib, EE CH	Miniblack's Blaze Of Glory "Dolly"
ROP-kasvattaja	Miniblack's

Matkan tunnelmia ja kokemuksia

Perjantaina oli hyvin helteinen sää, kolmenkympin tuntumassa koko ajan. Bostonimme kyllä pitivät helteestä, varsinkin kun jotkut kävivät välillä vilvoittelemassa ihanalla rannalla. Lauantain näyttelyaamu nousi sateisen kosteana ja näyttelyalueelle tullessani fiilikseni olivat lähellä nollaa. Kuin taikaiskusta kaiuttimista alkoi kaikua ihana "Nossa, nossa / Assim você me mata / Ai, se eu te pego ..." Liitelin tunnelmissani takaisin "kotiin" Lissaboniin kuullessani brasilialaisen Michel Telón sympaattista laulua. Tanssahtelin ja lauloin yksinäni kehälle asti omissa ajatuksissani. Jos olet minut nähnyt tässä tilassa, en ole tullut hulluksi vaan ainoastaan nautin. Sunnuntain sää olikin sitten tasaisen hyvä - ei kylmä eikä kuuma.

Sykähdyttävimmät tunnelmat kehässä koin sunnuntaina esittäessäni Dollya. Koira muistuttaa silloin tällöin erehdyttävästi omaa ihanaa Ania. Dolly esiintyy parhaimmillaan kuin mikäkin show-koira. Tästä hevostallien parhaasta rottakoirasta on moneen lähtöön myös näyttelyiden tähdeksi (rottien tappamisessa jackrusselit eivät ole mitään Pölliin verrattuna). Ajatelkaa, että Dolly on nuoruudessaan jäänyt auton yliajamaksi ja selvinnyt siitä psyykkisesti vahingoittumattomana ja fyysiset vahingotkin jäivät suhteellisen pieniksi.

Kansainvälisissä näyttelyissä molempina päivänä olivat Miniblack's kasvattajanimi merkitty Boriksen omistajan Kaisan omistukseen. Naureskeltiin matkalla hänen kanssaan, että emme tienneetkään että kennelnimen luovutus toiselle henkilölle olisi ihan NOIN helppoa. Samainen Kaisa opetti ummikko-stadilaiselle uusia sanoja mm. 'Seoleko' merkitsee kutakuinkin 'ei se ole kuin'. Loistava sanonta, yritän muistaa tämän jatkossa.

Ulkomailla näyttelyissä on hauska aina välillä huomata miten omat kaverit erottaa joko äänestä tai muuten ulkoisesta habituksesta. Niin tälläkin kertaa kävi. Koskelinin Eijan tunnistin äänestä. Puhe kuulosti kutakuinkin tutulta ja Eija olikin n. 50 m. säteellä minusta. Erään isomman rodun kasvattajan tunnistin n. 100 m. päästä ulkoisesta olemuksesta.

Karavaanarit, karavaanarit, kaikkien kaverit

Asuimme Pärnussa ihanalla leirintäalueella joen varressa ja ruokailimme paikallisissa ravintoloissa. Ruoka oli osassa paikoista erittäin hyvää ja toisissa ei niin hyvää. Kaikissa paikoissa meidät kuitenkin otettiin avosylin vastaan vaikka imeväistä työntelinkin. Koirat olivat myös hyvin tervetulleita joka paikkaan eli kaikki oli täydellistä tältä osin. Meidän pyörillä liikkuva kotimmekin on tässä elämän vaiheessa paras mahdollinen ratkaisu. Matkamme kun keskeytyi vähän väliä milloin syöttö-, vessa-, tai muihin taukoihin.

Kaikkien tällä reissulla otettujen kuvien ottaja on 5-vuotias poikani (paitsi pe 3.8. näyttelyn ROP/VSP-kuva, rantakuva & kasvattajakuva). Kundista kasvaa vielä erinomainen valokuvaaja minulle ja varmasti näette jatkossakin pikkumiehen kuvia. Kulta olet äidin rakas!

Palatessamme kotia kohti Suomesta tuli vastaan viikonloppuna Jyväskylässä Neste Oil-rallia ajamassa olleita ralliautoja enemmän ja vähemmän rutussa. Oikein tällaisen rallisukuisen sydäntä lämmitti. Kun vielä satamassa oli paljon motoristeja, niin sain vielä lopuksi nauttia pienestä bensaa-suonissa -fiiliksestä.

Kiitos kaikille matkassa mukanaolijoille! Minulla oli ihana reissu, toivottavasti teillä muillakin. Seuraavia matkoja odotellessa ...

Anne joukkoineen