Talsi, Latvia 3.-4.5.2014
Vappuhulinan jälkeistä elämää Talsissa
Vapun vieton jälkeen suunnistimme perjantai-aamulla 2.5. varhain länsisatamaan
koiriemme kanssa odottaan laivan lähtöä kohti Tallinnaa ja tietysti meriaamiaista.
Edessä oli yli 500 kilometrin ajomatka Pärnun ja Riikan kautta Talsiin - kauniiseen 10.000 asukkaan pikkukaupunkiin.
Hotelliin asettumisen jälkeen ruokailimme upeassa ravintolassa
herkullisen päivällisen ja koirat syötettyämme lähdimme tutustumaan ympäristöön.
Hotellimme oli herttaisen järven rannalla suurien vihreiden nummien ympäröimänä
kauniin vaihtelevassa maastossa. Kaupunki on kaunis pienine omakotitaloineen.
Sunnuntaina koko kaupunki oli vielä koristeltu Latvian lipuin, koska
silloin oli itsenäisyyden julistamisen muistopäivä.
Molempina päivinä Rotunsa Paras
Mielenkiintoista kuinka paljon siellä kuuli suomea puhuttavan.
Monet suomalaiset kertoivat käyneensä Talsin näyttelyssä edellisinäkin vuosina.
Niin, ja olihan kaikki muutkin bostonit lauantaina Suomesta, sunnuntaina oli paikallista
väriä bostoni-kehässäkin.
Kaisa pääsi taas koiriemme kanssa bostonikehään vaikka olikin matkassa erirotuisen koiran ja
ystävättärensä kanssa.
Lauantaina koiramme olivat Rotunsa Paras (ROP) ja vastakkaisen sukupuolen paras
(VSP), joten Lumista tuli heti Latvian muotovalio (LV CH).
Sisu sai vielä paikallisen
muotovalio (LV CH)-tittelin lisäksi Baltian muotovalio
(BALT CH)-tittelin. Esittämisestä taas suurikiitokset Kaisalle.
Sunnuntaina vain fiilistelimme ja nautimme koirien hienoista esityksistä näyttelykehässä.
Tuomari tarjosi kyllä molemmille koirille serttiä, mutta emme voineet ottaa niitä vastaan, koska olivat
valioituneet ja saaneet kaiken jo edellisenä päivänä. Sunnuntaina Sisu oli vielä Rotunsa Paras (ROP).
PikkuPoliisi PartioPaikalla
Näyttelyiden jälkeen usvaa putkeen ja kohti Tallinnaa. Laiva lähti klo 22.30, joten melko
raskas reissu tuli tehtyä. Onneksi Kaisa kumppaneineen tuli samaan laivaan
ja keskiyöllä turistessa matka sujui rattoisasti. Disa (11,5 v) oli palannut
iltasella hoidosta ja nukkui onnellisena palattuamme. Kun hän kuuli että ovi
kävi niin yritti ravistaa unihiekat silmistä. Voi sitä meidän rakkaan
’pikkupoliisin’ komentoa kun tajusi että nyt ne sitten tuli. Vielä Lumin ja Sisun
kanssa pikkupikkupissa ulkona ja taas sisälle väkättämään meille että missäs
olette olleet. Ihana Disa!
Niinpä matkan jälkeen olimme kaikki väsyneitä mutta onnellisia matkan
onnistumisesta joka suhteessa - näyttelyt, majoitus, ruoka ja seura.
Olihan voittajan kotimatka muutenkin hyvin lyhyt
kun kaikki näyttelytavoitteetkin saavutettiin.
Mitäpä sitä seuraavaksi keksittäisi? Katsotaan.
Anneli ja Pekka sekä Lumi ja Sisu