Miniblack's koiraperhe
Minä Anne ja äitini Anneli innostuimme bostoninterrierien kasvatuksesta 1980-luvulla. Siitä lähtien bostoninterriereiden kasvatus on ollut lähellä sydäntämme sekä rakas harrastus. Minun vastuullani on pääasiallisesti koirien esittäminen näyttelyissä ja Anneli hoitaa koirien hoitoon liittyvät asiat. Perheemme isä Pekka on meidän uskollinen "kennelpoikamme". Hän on aina valmis huoltojoukkoihin mottonaan "jag bara kör och bär". Ihmisperheemme nuorimmainen Kirsi voi osallistua koirien hoitoon muiden ollessa esim. näyttelymatkoilla. Kirsin tehtäväksi voi huoletta jättää ihan pientenkin pentujen hoidon. Kirsin tytöstä Venlasta tai omasta pojastani tulee varmasti hyvä koirien esittäjä tulevaisuudessa.
Joukkomme nuorin jäsen on poikani. Hän tulee varmasti kiertämään paljon näyttelykehiä. Tähän häntä on totutettu jo kaksi kuukautta vanhasta asti. Oheisessa kuvassa vauvani (6 kk) tutustuu saman ikäiseen Melodyyn.
Asumme molemmat Helsingissä vehreällä pientaloalueella. Anneli asuu Tapanilassa ja Anne asuu perheineen n. kilometrin päässä Suutarilassa. Koiramme juoksevat vapaasti aidatuilla piha-alueillamme. Erityisesti kesäisin koiramme nauttivat auringon paisteesta omassa rauhassaan.
Harrastamme aktiivisesti ja suurella sydämellä bostoninterrierien harkittua kasvatusta. Teemme yhteistyötä monien ihanien koiraihmisten kanssa. Haluammekin kiittää heitä neuvoista, yhteistyöstä ja ystävyydestä. Pisimpään olemme tehneet yhteistyötä eläinlääkärimme - koko Suomessa taidoistaan tunnetun - Timo Talvion sekä korkeatasoisten ja kuuluisien Huvikummun griffonien kasvattajan Eija Koskelinin kanssa.
Ilman näiden kahden asiantuntijuutta, apua ja tukea ei kasvatustyöstämme olisi tullut mitään!
Lisäksi kiitos kuuluu kaikille ystävä-kasvattajille sekä muille koiraihmisille - erityisesti kaikkien kasvatttiemme omistajille. Heidän kanssaan on ollut ilo harrastaa!
Yhteistyötä yli rajojen
Matkustamme paljon näyttelyissä ja erilaisissa koiratapahtumissa. Vuonna 1987 olimme ensimmäistä kertaa Svenska Bostonterrierklubbenin vieraana heidän 30-vuotisjuhlanäyttelyssään. Vuonna 1989 ja 1991 tutustuimme englantilaisiin bostoneihin. Tapasimme Cruft'sin maailmankuulussa näyttelyssä Wendy Parkerin, kuuluisan Chilka-bostonien kasvattajan.
Näyttelymatkat kohdistuvat lähinnä naapurimaihimme Ruotsiin, Baltiaan ja Venäjälle, mutta esim. vuonna 1997 oli vuorossa Euroopankiertue kahden bostonin kanssa. Matkaan sisältyi monia näyttelyitä Saksassa, Belgiassa ja Italiassa. Matka oli ikimuistoinen ja hauska ja mikä parasta koirat nauttivat olostaan yhdessä. Tuliaisina matkalta toimme Suomeen kaksi uutta kansainvälistä muotovaliota.
Vuonna 1993 olimme Viron ensimmäisessä kansainvälisessä näyttelyssä, samalla toimme kotiin kaikki tittelit ja palkinnot! Vuonna 1997 olin puolestani ensimmäistä kertaa Venäjällä näyttelyssä. Nämä matkat ovat jääneet lähtemättömästi mieleeni hauskoina tapahtumina. Näyttelyt ulkomailla ovat aina kokemisen arvoisia, ne ovat omalla tavallaan mieleenpainuvia. Oheisessa kuvassa 90-luvulla kävimme ensi kertaa näyttelyssä Pietarissa.
90-luvun puolivälissä meillä oli vieraana ruotsalaisen bostonikasvattajan Ulla Severinin (kennel Oelandica´s) kaksi amerikkalaista koiraa, Buddy ja Tom. Nämä ihanat herrasmiehet sopeutuivat laumaamme hyvin ja he viettivät kanssamme noin puoli vuotta. Tom ystävystyi pikkupentu-Rofen kanssa jopa niin ettei Tom meinannut päästää Rofea lähtemään uuteen kotiinsa Pietariin! Hauska kuriositeetti on se että Rofe on Venäjän (tai itseasiassa koko entisen Neuvostoliiton alueen) ensimmäinen bostoninterrieri.
Vuonna 1997 oli Svenska Bostonterrierklubbenin 40-vuotisjuhlanäyttely. Tämä oli mielenkiintoinen kokemus: kun 10 vuotta aiemmin olimme Ruotsissa vain "turisteina", tuli tällä kertaa voitto kotiin! Roni vei v.97 tittelin ruotsalaisten koirien nenän edestä ja miltei myöhästyimme laivasta tämän takia. Tänä kymmenvuotiskautena Suomen bostoneiden taso suorastaan hyppäsi ylöspäin. On ihanaa kun voi sanoa että meidän kasvatustyömme on todella tuottanut hedelmää. Seuraavina vuosina sekä Ronin pojat että tytöt ovat jatkaneet isänsä jalanjäljissä voittokulkua. Ne ovat monta seuraavaa vuotta voittaneet ko. kilpailut Ruotsissa. Ei huono saavutus kun ajattelee että näissä näyttelyissä on aina 70-100 bostonia kilpailemassa.
Ns .'kansainvälinen adoptointi' onnistui hyvin elokuussa 2003. Nuori, toimelias 'ottotyttömme' Kenna saapui iloksemme Ruotsista Classic's kennelistä täydentämään ja vahvistamaan upeata koiraporukkaamme. 2000-luvulla kansainvälinen kanssakäyminen on muutenkin muuttanut muotoaan.
Nykyisin käymme entistä useammin ulkomailla näyttelyissä. Lisäksi Internet, sähköposti ja digitaaliset kuvat ovat tuoneet monia helpottavia seikkoja yhteydenpitoon ja mm. nopeuttaneet kommunikointia. Ennen oltiin vain etana-postin varassa ja sehän tunnetusti vie paljon aikaa ja usein esim. astutuksissa tulee kiire. Olemme nykyisin astuttaneet lähes poikkeuksetta koiriamme ulkomailla, näin saamme Suomen kapeaan bostonikantaan "uutta verta".
Vuonna 2007 saimme kotiin kaksi tyylikästä ja edustavaa koiraa maailmalta sattumalta samaan aikaan. Narttu Melody tuli USA:n Alabamasta T-Bo's kennelistä. Oheisessa kuvassa Melody on juuri lähdössä USA:sta kohti Pohjolaa ja viimeistä kertaa kasvattajansa sylissä. Uros nimeltään Musti haettiin syksyn koittaessa Saksasta Cabanterra kennelistä. Kuvissa narttu Melody kirmailee pentuaikanaan ja uros Musti kasvattajansa luona.
Vuonna 2009 Annelilla ja Annella tuli täyteen 25 vuotta bostoninterriereiden kanssa harrastamista. Lue merkkipäivästämme enemmän näiltä nettisivuilta. Löydät pitkähkön mutta kattavan merkkipäivä-kertomuksen täältä.