Kansainväliset koiranäyttelyt Tartto, Viro 6.-7.11.2010
Rahvusvaheline näitus, Tartu 6.-7.11.2010

Kansainväliset koiranäyttelyt syksyisessä Tartossa

Rahvusvaheline näitus Lähdimme perjantaina 5.11.2010 kohti Tallinnaa ja sitä kautta Tarttoon autolla. Tässä pikkukaupungissa järjestettiin kaksi eri kansainvälistä koiranäyttelyä ja me osallistuimme molempiin. Reissuun lähti kolmen naisen reipas porukka sekä kaksi bostonia. Koirat olivat oma kasvattimme Candy (Miniblack's Just Like Candy) ja saksantuonti Musti (Cabanterra Zodiac At Miniblacks). Lauantaina tuomarina toimi Adrian Landarte Uruguaysta ja sunnuntain tuomari oli maltalainen Stephen Young.

Boston terriers - on the road

Retkemme aikana sää vaihteli ihanan kuulaasta syksyilmasta raekuuroon ja kaikkea siltä väliltä. Matkamme aluksi olin lähdössä milloin Pärnuun milloin Tartuun. Kanssamatkustajat nauroivatkin että kohta löydämme itsemme väärästä kaupungista. TV-ohjelmasta "Tartu mikkiin" tein itselleni muistisäännön ja seurasin oikeita tiemerkkejä. Tartossa kadut olivat kapeita mutta selkeitä. Tosin valitettavan usein yksisuuntaisia eli tarkkana sai kuski olla. Turisteille kyllä annettiin paljon anteeksi, jos sattui töppäämään jossain... Perjantai-illan synkän ja pimeän automatkan jälkeen olin kuolemanväsynyt kuskina olosta. Lauantaina aamun sarastaessa kaikki väsymys oli onneksi tiessään ja olin valmis päivän koetuksiin.

Perillä siistiksi ja hyväksi hotelliksi osoittautunut majapaikkamme oli ihanan puiston laidassa. Lauantaina hotellin ravintolassa oli yksityistilaisuus mutta palvelu pelasi silti vaikka ravintola oli periaatteessa kiinni. Hotellin asiakkaina soitimme huoneestamme tilauksen ja pian oveemme koputettiin. Lounaamme saapuivat laskun kera room service-tyyppisesti. Näin pelaa todellinen palvelu.

Hotellimme välittömässä läheisyydessä oli myös tasokas ja runsasvalikoimainen supermarket. Sieltä kävimme ostamassa pientä purtavaa ja tuliaisia. Tartossa puhuttiin todella vähän suomea toisin kuin Tallinnassa. Englannilla ja venäjällä pärjäsi kuitenkin hyvin.

Suurimmat ongelmat kohtasimme vasta satamassa kun olimme kotiin tulossa. Valitsemamme laivayhtiö ei saanut meiltä kovin suuria pisteitä asiakkaiden palvelusta - pompottamisesta kylläkin. Matkakaverini totesivat hytissä hässäköinnin jälkeen, että hauska ja rentokin viikonloppu, emmekä anna sitä minkään onnettoman huonon laivayhtiön pilata. Onneksi eri yhtiöt kuljettavat koiraihmisiä Viroonkin. Me päätimme viedä euromme siihen toiseen parempaan laivayhtiöön, joka kohtelee ihmisarvoisesti ja maksavina asiakkaina koiraihmisiäkin.

Viron näyttelykokemuksia

Anneli ja Musti skoolaamassa Näyttelypaikka oli ikävän ahdas vaikka näytteilleasettajien määrää oli rajoitettu. Näyttely oli tietenkin aivan pullollaan suomalaisia - varmasti 60 % koirien omistajista. Mopseissakin (joita sivusilmällä seurasimme samassa kehässä kun olimme) suomalaisia koiria oli lähes kymmenen. Edukkaita shoppailuja teimme matkalla ja koirien makuualuskarvat (VentaBed) täyttivätkin automme joka kolon palatessamme kotiin. Yleinen hintatasokin Tartossa oli aivan toinen kuin Tallinnan "suomi-hinnat". Saa nähdä mitä tapahtuu kun Viro liittyy euroon ensi vuonna. Voi olla että kohta matkustaa pidemmän matkan Ruotsiin samalla hinnalla kuin Viroon. We will see..

Vielä 27:n näyttelykokemusvuoden jälkeenkin opin edelleen uutta. Koin jotain uppo-outoa ja ällistyttävää. Silmät ympyriäisinä katselin erään näytteilleasettajan bostoninsa tuunausta kehän laidalla. Koskaan en ole nähnyt vastaavaa vaikka paljon olen nähnytkin.
Erästä koiraa töpsötettiin näyttelykuntoon kaikenlaisilla aineilla erilaisten sutien ja muiden avulla. Lopputulos ei ollut kuitenkaan kovin mairitteleva, varsinkin kun koiran varpaiden välit kuitenkin loistivat punaisuuttaan. Luulen että kovin montaa vuotta koira ei tuota menoa kestä, mietinkin mitä tapahtuukaan koiran iholle tulevaisuudessa.. Kaiken maailman tököttien laitto koiriin on kait vielä sallittua Virossa ja Venäjällä?

Koiranpentujen myyjiä en näyttelyssä tavannut ja se oli todella ihana asia. Koirien kakkojen keräämättä jättäminen muuten maksoi sakkona huimat 383 euroa. Kaikkien koirien omistajat keräsivät koiriensa jätökset järjestään talteen. Toimisikohan sama Suomessa?

Retkemme tulos: kaksi uutta Eestin muotovaliota

Matkamme näyttelytavoite ihannetilassa olisi ollut yksi cacib, kaksi sertiä eli kaksi uutta Eestin valiota. Musti valioitui lauantaina Eestin muotovalioksi ja sai Cacibin. Sunnuntaina Musti sai ylimääräisen Cacibin ja Candy valioitui tuolloin sertillään Eestin muotovalioksi. Tavoitteemme siis ylittyi cacibilla, koska Musti ei toista sellaista Eestistä tarvitse. Musti-herran täytyy saada yksi cacib muusta maasta, näin saisimme Mustista uuden kansainvälisen muotovalion.

Candyn pennut voivat tästä lähtien käyttää äidillä titteliä FI CH, EE CH Miniblack's Just Like Candy. Musti puolestaan on nyt FI CH, RU CH, EE CH Cabanterra Zodiac At Miniblacks.

Tämän vuoden molemmat ulkomaan näyttelyreissut ovat onnistuneet erittäin hyvin ja ne ovat olleet myös mukavia reissuja. Koskaan kun ei voi olla aivan varma minkä tuloksen kanssa kotiin palaa - Suomessakaan.

Bostonilla on pitkä pinna - muttei loputon

Candy nautti Annen seurasta ensimmäisenä yönä Candy näytti tilan ahtaudessa närhen munat eräälle (ilmeisesti venäläiselle) dobermannille. Iso uros oli viritetty rättien ja patukoiden kanssa äärimmilleen. Se ärhenteli ja hyökkäili aikansa päällemme. Itse asettauduin jossain vaiheessa kiilusilmäisen dobberin ja bostoneidemme väliin. Näin koira puree ensin minua ja sitten katsotaan ketä purraan sen jälkeen. Aikansa Candy katseli "adrenaliini-pommin" kohellusta, ja kun sopivan rauhallinen hetki koitti pikkumamma hypähti dobberin silmien tasolla ja murahti sillä voimakkuudella että dobberi (ja omistajat) jäivät tollottamaan ihan että mitä hittoa. Candy käänsi selkänsä kuin sanoin "nyt riittää louskutus ja kohkaaminen". Dobberi ei sen jälkeen katsonutkaan meihin päin ja omistajat pitivät huolta että koira pysyi kaukana. Tähän kaikkeen tarvittiin vain pikkumamman pienoinen tosin "hullunrohkea" ojennus.

Virolaiset kiitos ihanasta viikonlopusta Tartossa. Aiomme tulla vastakin..
Anne & konkkaronkka