Baltian matkailua heinäkuun helteissä 15.-25.7.2016

Miniblack's Päätimme Pekan kanssa lähteä seniorikaupunkilomalle Riikaan ja Vilnaan. Matkaseuraksi halusimme yli 9 vuotiaan Melody -seniorin. Aikataulu muodostui - yllätys, yllätys - Mellun näyttelyiden ympärille. Sopivat näytelmät olivat Latvian Ogressa ja Liettuan Ukmergessa.
Matkaan lähdimme perjantaina 15.7. aluksi suuntautuen Riikaan minulle entuudestaan tuttuun hotelliin. Rajalla Ikla -kanttiinissa pidimme tauon. Herkuttelin seljanka-keitolla koska tiesin sen entuudestaan maittavaksi ja Pekka valitsi valtavan pihviannoksen.

Tunnelma katossa Ogren näyttelyssä

Miniblack's Olimme varanneet Riikaan aikaa viisi päivää, joka mukavasti sujuikin näyttelyssä ja kaupungin nähtävyyksiä katsellessa. Jo lauantaina 16.7. olimme Melodyn kanssa Ogren näyttelyssä. Tuomarina toimi latvialainen bokseri- ja bostoninterrieri-kasvattaja Inese Pablaka. Tuomari kysyi Mellun iän ja hän oli aivan haltioissaan meidän kirkassilmäisestä, reippaasta, hyväturkkisesta ja kaunislinjaisesta mummosta. Hän sanoi olevan suuri ilo antaa ns. oikea sertifikaatti valioluokasta niin hyväkuntoiselle ja kuitenkin iäkkäälle koiralle. Iloisena otimme Latvian muotovalioon oikeuttavan sertin vastaan. Eikä tässä vielä kaikki. Bonuksena Mellu sai Baltian muotovaliotittelinkin. Melluhan on jo Latvian veteraanivalio Kaisan esittämänä, siksi seniorimme kilpaili "aidossa" valioluokassa.

Miniblack's Näyttelymenestyksestä iloisina suunnistimme päivälliselle Cili Picaan. Tarjoilija toivotti meidät kolme(!) tervetulleeksi. Kerroimme hyvän mielemme ja pyysimme häntä suosittelemaan parasta paikallista ruokaa. Emmekä todellakaan pettyneet. Melodykin sai istua tuolilla tarjoilijan tarjotessa hänelle vettä. Sunnuntaina meidän ei tarvinnut enää mennä näyttelyyn, koska olimme saaneet jo sen mitä Latviasta halusimme. Suuntasimme siis suoraan nähtävyyksiä katsomaan.

Matkailu avartaa

Miniblack's

Lähdimme johdinautolla hotellista seikkailemaan ja päädyimme odotetusti suurelle keskustorille. Se on avattu vuonna 1930 ja on yksi Euroopan suurimmista toreista ja basaareista (72.300 m2). Siellä sitten olikin katsottavaa ja ihmeteltävää, sian päistä sandaaleihin ja mustekaloista marjoihin, eksoottisista hedelmistä herkullisiin leivonnaisiin... Koirat kulki kauppahallissa sisällä joka osastolla, niin myös meidän Melody.

Maanantaina ajelimme ympäri Riikaa. Siltoja, siltoja ja taas siltoja. Kävimme muutamassa ostoskeskuksessa shoppailemassa. Miniblack's Iltapäivällä päädyimme syömään Lidoon, paikalliseen suureen ravintola/huvittelukeskukseen, josta löytyy mm. lasten liikennekaupunki, huvittelulaitteita, vesiputouksia, suihkulähteitä, tanssiesityksiä ym. Ruoka oli todella hyvää ja edullista ja sitä sai valita omien mieltymysten mukaan. Mukavat muistot hiipi mieleen edellisestä kerrasta. Tällöin matkassa oli Anu, Iikkoo ja Geri.

Yhden päivän vietimme vanhaa kaupunkia ihaillen. Monta tuntia saimmekin siellä aikaa kulumaan. Pieni kahvitauko välillä, ja Melodylle tuotiin ihailujen kera kauniissa koiran kupissa vettä. Olen niin ylpeä meidän vetskun käyttäytymisestä! Ainoan kerran hän suuttui totaalisesti kun kivistä oli tehty erilaisia eläinhahmoja. Valitettavasti en kerinnyt saada sitä elämää videolle kun Mellu yrittää saada kivistä possua aisoihin. No, lopuksi he olivat kuitenkin kavereita.

Miniblack's

Jalat väsyneinä ja turvoksissa päätimme lähteä majapaikkaan kunnes huomasimme että aluetta kiertää opastuksin varustettu sightseeing-juna. Kysyin että voiko koira tulla kyytiin. Kuski valitteli ettei heillä ole selostusta koiran kielellä. Minä siihen että koira on kotoisin jenkeistä että eiköhän hän pärjää englannin kielelläkin. Huumorintajuinen kuski siihen "Ok, take the seat!" Kiertoajelun jälkeen olimmekin valmiita syömään. Ajoimme uudelleen Lidoon nauttimaan sikäläisiä herkkuja. Melodykin sai herkullisia mansikoita ja kermavaahtoa, niin että kuono oli valkoisena. Hyvää oli huulten lipomisesta päätellen.

Linnoja Trakaissa ja torneja Vilnassa

Miniblack's Matkalla Vilnaan kävimme Trakain linnassa. Linna sijaitsee itsenäisen Liettuan historian toisessa pääkaupungissa. Se on rakennettu 1300-luvulla Galve-järven saarelle. Linna oli todella upea ja liettualaiset olivat osanneet hyödyntää rannan turistivirran. Myyntikojuja ja kahviloita oli vieri vieressä rannan puolella.

Lomamme seuraava kohde oli Vilna. Sielläkin päädyimme ensin vanhaan kaupunkiin ja ensimmäisenä paikalliseen kauppahalliin. Koira mukana tietysti. Halli oli paljon pienempi kuin Riikan suuri market, mutta muuten hyvin samantyyppinen. Lihat, kalat ym. myytiin irtomyyntinä. Ihmettelin kuitenkin vaatebasaarien suljettuja ovia, vaikka olimme paikalla iltapäivällä.

Miniblack's Keskiajalla kaupunkia suojasi yhdeksän portin muuri, josta Aamunkoiton portti ja kappeli ovat ainoina säilyneet tähän päivään. Portin takaa avautui kaunis kävelykatu jonka sadat turistit valtasivat. Kamerat kävivät tiuhaan tahtiin eikä syyttä. Vanha kaupunki on tunnettu myös monista kauniista kirkoista, joita oli pakko käydä ihastelemassa.

Saimme vinkin ravintolasta, jossa saa hyvää paikallista ruokaa vanhan ajan maalaistyylin miljöössä. Sinne piti päästä. Alkupaloiksi otimme friteerattuja leipäkuutioita juustokastikkeessa. Pääruokana söimme liettualaista herkkua, cepelinai’ta. Ruoka on lähinnä peruna, jonka sisällä oli lihaa, sieniä tai vuohenjuustoa.

Miniblack's Paikallinen tori piti nähdä sekä sen jälkeen ”Gediminas tower”. 1300-luvun linnan raunioiden ainoasta jäljellä olevasta osasta oli mahtavat näköalat kaupungin ylle ja kolmen ristin kukkulalle. Köysirata vei ylös kukkulalle. Siellä minua alkoi melkein huimata. Mellukin ihmetteli että mitä nyt, kun yleensäkään hän ei paljoa hissillä kulje, varsinkaan avonaisella hissillä. Mahtava kokemus tuo Gediminas-kukkula.

Ukmergen näyttelyssä suomalaisia ja loistavaaa menestystä

Moletain kauniissa pikkukaupungissa yövyimme odotellen seuraavan päivän Ukmergen näyttelyä. Sain vihiä että näyttelypaikalla ei ole minkäänlaista varjoa ja meteorologit lupasivat reippaasti yli 25 astetta lämpöä. Huoh… Onneksi päivä oli kuitenkin pilvinen, lämmin ja kostea. Arvosteluaikamme oli klo 14.36 eli kuumimpaan aikaan. Melodylla oli hyvät viilennykset eikä hänellä ollut hätää vaan mummo tepasteli reippaasti veteraaniluokassa kuin nuorikko konsanaan. Tuomari oli ihastunut Melluun ja ihmetys oli suuri kun hän kuuli vetskun iän. Veteraaniserttihän meille tuomarilta tarttui matkaan. Melodysta tuli näyttelyssä kerralla Liettuan veteraanivalio sekä kaupan päälle Baltian Veteraanivalio. Mahtavaa, vain yksi reissu ja neljä valiotitteliä plakkarissa. Ei paha! Ihana Melooni-Makkarooni!

Miniblack's Kehän laidalla oli paljon suomalaisia ja he toivoivat että näkisimme vielä sunnuntaina. Kerroimme että jos kaikki haluamamme tulee jo lauantaina, emme saavu enää sunnuntaina. Emmekä sitten enää näyttelyyn vaivautuneet, koska halusimme päästä lähtemään kotimatkalle ja aloittaa voitonjuhlat. Ensin kuitenkin auton keula kohti Tallinnaa. Pitkän ajomatkan jälkeen ja hyvin levätyn yön virkistämänä suuntasimme satamaan ja aamulaivalla kotiin.

Näyttelypaikoilla emme milloinkaan osta esim. muotovalioruusukkeita periaatteen vuoksi. Tältä matkalta meiltä puuttui esim. kaikki valioruusukkeet. Baltian maissa monet ruusukkeet pitää erikseen ostaa vaikka ne on jo voitettu. Jos me niitä ryhdymme ostamaan niin eihän ruusukkeet sitten ole voitettu vaan ostettu. Siksi jätämme nämä ostokset tekemättä vaikka niiden kanssa saisi varmaan hyviä poseerauskuvia. Arvostamme ainoastaan voitettuja ruusukkeita.

Miniblack's Ajaminen Tallinna-Riika välillä perjantain ruuhkassa oli hyvin epämiellyttävä kokemus. Jälleen kerran. Rekkoja oli valtavasti liikkeellä ja paikalliset ohittivat niitä tehden kolmatta kaistaa koko ajan. Muualla liikenne sujuikin ihan mallikkaasti. Ehdimme jopa ihastella valtavia hyvin hoidettuja maissipeltoja sekä viiniviljelmiä. Haikarat, joita oli ihan tien vieressä odottamassa ylitystä saivat kyllä kuskin valppaaksi. Kaikilla ei toki ollut niin kiire, kuten esimerkiksi oheisella yhdistelmällä. Ranskasta matkaan lähtenyt ajoneuvo oli käynyt peräti Uzbekistanissa asti körötellen 30 km tunnissa. Siinä muuten tietää matkustaneensa.

Suuri kiitos Pekalle ajamisesta ja seurasta sekä maailman parhaalle ja rauhallisimmalle matkakumppanille Melodylle ikimuistoisista näyttelykokemuksista!

Nyt suunnittelemaan uusia reissuja, tämä oli niin hauska matka.


Anneli