Matkakertomus: Pietari, 12.-13.6.2010

2 x INTERNATIONAL DOGS SHOWS "BELYE NOCHI I & II"

Valkoiset yöt -näyttely Lähdimme perjantaina 11.6.2010 letkeälle bussimatkalle kohti itäisen naapurimme Venäjän suurta miljoonakaupunkia Pietaria. Aurinko paistoi ja matka meni hyvin. Bostoninterrieri-matkalaisina mukanamme oli omat kasvattimme Wanda (Miniblack's Glimmer Of Choctaw) ja Martti (Miniblack's Valentine Mate) sekä omat koiramme USA:n tuonti Melody (T-Bo's Singing In The Rain) ja saksantuonti Musti (Cabanterra Zodiac At Miniblacks). Muutama ihminenkin mahtui joukkoon eli itseni lisäksi Anneli, Anu ja Reino.

Olin jo pidemmän aikaa haaveillut että pääsisin taas Pietariin koiranäyttelyyn monestakin syystä. Saisin tavata hyviä ystäviäni, nauttia suuren kaupungin sykkeestä ja nähdä "uusia" bostoneita. Viimeisin mutta ei vähäisin syy oli se, että saisin olla "venäjän kielikylvyssä" erityisesti koirasanaston osalta. Odotukseni matkasta olivat siis kovat.

Näyttelyitä oli sekä lauantaina että sunnuntaina. Kilpailevat koirat olivat samat molempina päivinä. Lauantain tuomari tuli Tsekeistä ja oli nimeltään Olga Dolejsova. Sunnuntain tuomari Wyacheslav Werbitskij oli Valkovenäjältä. Tsekki-tuomarin kehään voisin mennä toistekin, sunnuntain tuomaria en jäisi kaipaamaan vaikka emme koskaan enää tapaisi näissä merkeissä. Vastustajamme molempina päivinä olivat sekä Suomesta että Venäjältä.

Kiitettävää boston-menestystä

Koiramme pärjäsivät erinomaisesti molempina päivinä. Lauantaina kaikki voittivat luokkansa ja saivat Cac'it (eli "sertit"). Martti oli lauantaina paras uros ja Rotunsa paras. Melody valittiin parhaaksi nartuksi. Molemmat saivat himoitut ulkomaiset Cacibit. Sunnuntaina paras narttu ja Rotunsa paras oli Melody ja Mellu sai myös Cacibin. Lisäksi Wanda ja Martti voittivat luokkansa ja saivat Cac'it (eli "sertit"). Sunnuntaina oli vuorossa matkan sekoilut parhaasta päästä. Martti valittiin parhaaksi urokseksi ja tuomarikin onnitteli jo. Mara olikin PU1 n. 3 minuuttia kunnes tuli käsky että kisat otetaan uudelleen ja sitten sija olikin PU2. Moisesta sekoilua ei voinut muuta kuin olla huvittunut, että tää on nyt tätä itäsysteemiä…

Venäjän valioiksi leivottiin tämän matkan aikana sekä Musti että Melody. Miniblack's koirat Wanda ja Martti tulevat Venäjän valioksi samalla kun saavat viimeisen sertinsä eli valioituvat Suomessa. Näiden kaikkien tulosten lisäksi saimme erinäisen pinon kaikenlaisia voittajatitteleitä, selvittelen niiden kv-nimiä vielä jonkin aikaa. Voin siis todellakin olla tyytyväinen matkan saldoon. Juhlimme kyllä tietenkin shampanjalla kaikkien upeiden bostonilaisten kunniaksi.

Martin ROP:ista iloittiin lauantaina ja omistaja lähetti tekstiviestin "Martti oli Roppi". Vastaanottaja (ei näyttelyorientoituneena ihmisenä) ei tarkkaan muistanut mitä se Roppi tarkoitti ja epäili sen olevan dropout eli droppi. Kyllä pikkujutusta saimme iloa irti..

Matkan kohokohtia ja ei niin hohdokkaita juttuja

Venäjän kennelliitto Näyttelyalueella ja sen portilla kävi kova pentujen osto- ja myyntitoiminta. Näin länsimaisen ihmisen silmin koiradiilaus näytti tosi ikävältä. Näyttelyalueella kuljeksi myös yksi ajokoiran kokoinen ja -oloinen kulkukoira kokonaan ilman yhtä jalkaa. Koira näytti kyllä hyvin voivalta ja iloiselta. Viikonloppuna oli todella vaihteleva sää ja märän teltan kokoaminen ei ollut suurinta herkkua matkalla. Kotimatkalla takaisin saimme vielä ison lokin etuikkunaan. Onneksi lasi ei mennyt rikki, lokilta kyllä lähti henki.

Vaikka Itämatkailussa on jonkin verran haastetta ja omat vaikeutensakin niin useimmiten "kaikki järjestyy vaikka mikään ei toimi". Täytyy vaan lähteä matkaan sillä asenteella että Venäjä on Venäjä.

Olin viimeksi Pietarissa näyttelyssä neljä vuotta sitten. Näidenkin vuosien aikana Pietari on siistiytynyt todella paljon ja samalla selkeästi edelleen kallistunut. Hotellimme kulmalla oli myös ns. kivijalkamyymälä (vrt. meikäläinen Siwa tai Alepa). Kun menin tähän liikkeeseen, luulin tulleeni uusittuun Stockmannin herkkuun tai Harrods'in tavarataloon. Heti tuli eräs ystävällinen myyjä kysymään tarvitsenko apua. Olin hiukan ihmeissäni, kun en ole moiseen Palveluun tottunut edes Suomessa. Ostettuani ostokset kassalla, toinen tyttö pakkasi ostokseni ja vartija vei pois ostoskärryni. En voinut tehdä muuta kuin odottaa valmista! Tällaista Palvelua Pietarin lähi"Siwassa". Löysin myös Helsingin tien varrelta aivan ihanan "Villa"-tyyppisen hotellin, siinä voisi yöpyä seuraavalla reissulla.

Hotellimme lähiravintolan ruoka oli myös ensiluokkaista. Perjantai-illan ruoka oli samantasoista kuin Helsingin vanhimmassa venäläisessä ravintolassa nauttimani illallinen muutama kuukausi sitten. Tosin hinta oli vain murto-osa Helsingin hinnoista. Kulinaristina nautin joka hetkestä.

Vertailun vuoksi kerron, että olimme ostaneet Suomesta kolmelle koiralle suomalaisena käsityönä tehdyt ihanan pehmeät ja kalliit nahkaremmit. Näistä peräti kaksi napsahti poikki ensimmäisenä iltana ja jouduimme ostamaan kirkuvanväriset venäläistyyppiset remmit koirillemme heti aluksi. Hauskin homma oli se, että toinen remmeistä oli höyhenenkevyellä Melodylla joka ei ikinä vedä eikä nyi remmissä. Nyt on koirilla rumat remmit mutta ainakin kestävät. Että tällaista käsityön laatua Suomessa.

Katseltiin lauantaina griffonien erikoisnäyttelyä ja Anu mainitsi paikallisten griffonien näyttävän ihan tappajarotilta typistetyillä korvillansa. Siltä ne kyllä minunkin silmääni näyttivät. Griffonystävämme Eija varmasti odottaa yhteenvetoa Venäjän griffoneiden erikoisnäyttelystä.

Kiitos kaikille matkaseuralaisilleni hauskasta seurasta, niistä kaikista hysteerisistä kohtauksista jota vain väsyneet ihmiset nauravat ja myös kaikesta avusta ! Näyttelyteltalle vielä extrapisteet, ilman sitä olisi matkamme ollut hyvinkin erilainen.

Kyllä on ihana lähteä matkaan ja tämäkin reissu oli mieliinpainuva, mutta on se aina niiin ihanaa palata kotisuomen kamaralle. Niin nytkin. Yön pimeinä tunteina silmät väsyneinä katsoessani märkää asvalttia jossain itärajan ja Helsingin välisellä tiellä, olin ihan varma että en heti lähde minnekään. Tänään on jo toinen mieli ja yksi ajatus pyörii mielessäni: minneköhän seuraavaksi?

Anne

ps. Sain nukkua toisena yönä peräti kolme bostonia peittoni alla, en uskaltanut hievahtaakaan ettei kukaan katoaisi pois... Ajattelin itsekseni että kyllä elämä on ihanaa ;-))