Matkakertomus: Viro, Rakvere 1.-3.5.2015

Reissailua Tallinnasta itään

Miniblack's Vappuaamuna 1.5. lähdimme mieheni kanssa pitkästä aikaa yhteiselle matkalle ilman lapsia. Vaikka matka oli tällainen"honeymoon" mukaamme lähti koiranäyttelyn takia Melody ja Kaisa mäyräkoira-ystävänsä Inton kanssa. Perinteistä poiketen matkamme alkoi Eckerö Linen aamiaispöydästä, joka ei mielestäni ollut lähellekään hintansa väärti mutta eipä se painanut kun hieno matka oli vielä edessä.

Rakvereen saavuimme jo hyvissä ajoin ja ehdimme perjantaina tutustua kaupunkiin. Hotellimme oli todella hieno "majatalo"-tyyppinen Okka, joka oli sekä hieno että edullinen majapaikka. Parempaa ei olisi voinut toivoa ja palvelu oli ensiluokkaista - myös suomeksi. Perjantaina kävimme paikallisessa "ostoskeskuksessa" syömässä jäätelöt ja ihmettelemässä miten Ikean tavaroita voi yksinoikeudella myydä joku paikallinen yritys. Mitäköhän Ikea siihen sanoisi jos tietäisi? Samalla näimme suomalaiseen purilaispaikkaan jonottamassa miehen jolla oli karhuntaljasta tehty liivi. Mietimme pitäisikö kukaan Suomessa sellaista ainakaan jos ei ole karhua itse kaatanut? Ulkona oli myös uudenkarhea Bentley, arvuuttelimme kuuluuko tämä auto karhuntalja-miehelle vai ei? Ei sitten loppujen lopuksi kuulunutkaan.

Ennen lauantain näyttelyä 2.5. kävimme myös LiLiina - kangaskaupassa ostamassa upeita pyyhkeitä tuliaisiksi ja itsellekin toki jotain. Kun saavuimme hotellille paikan terassilla esiintyi Curly Strings -niminen virolainen bändi. Oli iloinen yllätys kuulla noin pikkupaikkakunnan laidalla hauskaa country-tyyppistä musiikkia.

Uskomatonta amatöörimäistä tunarointia lauantain kehässä

Miniblack's Ensin tutustuimme lauantaina upeaan näyttelypaikkaan kun meillä oli ensimmäinen näyttely Rakveren Spordihallissa ja historiallinen ensimmäinen näyttely veteraaniluokassa ihanalle Melodylle. "Pikkurouva" esiintyi edukseen mutta handleri oli ala-arvoinen. Tyylipisteitä nolla. Onneksi en sentään pilannut Melodyn esiintymistä liikaa koska vanha kehäkettu Mellu tietää "nää jutut". Nostin Melodyn ensin pöydälle ja tuomari luuli häntä ensin avoimen luokan koiraksi (koska koira puuttui näyttelystä). Jouduin heti korjaamaan että, e-hei tämä on jo vetsku. Hollantilainen Jo Schepers oli aivan innoissaan tuollaisesta veteraanista ja aloitti kehut heti. Hän piti todella Mellusta ja uros-veteraanista - virolaistuneesta Saksan tuonnista. ROP-veteraani oli loppupeleissä Melody ja uros-veteraani VSP-vet.Tällä voitolla Melody sai itselleen uuden virallisen tittelin "Viron Veteraanivalio".

Näyttelyn jälkeen nautimme äärimmäisen maukkaan (ja järkyttävän ison) lounaan grilli Ararat'issa. Hieman ennakkoluuloisesti menimme katsomaan millainen kurdien pitämä pizzapaikka grilli on. Luulomme osoittautuivat täysin vääräksi. Siellä oli jopa tarjoilija joka osasi suomea. Hän oli opiskellut Kuopiossa. Kun voittoshampanjoita nautimme illalla hotellilla (oluet) niin ratkaisimme erään suomalaisauton ongelmat - ratkaisun avain olivat sukkahousut ja jeesusteippi. Tämä joukko bongattiin sunnuntaina laivarannassa eli olivat he Suomen lautalle ainakin päässeet ja oletettavasti Helsinkiin asti.

Sunnuntaina kaunis Melody oli Rotunsa Paras

Miniblack's Sunnuntaina meillä ei ollut enää mitään paineita koska valioituminen oli tullut jo lauantaina, naureskeltiin Kaisan kanssa että senkun mennään ja nautiskellaan. No niinpä ei sitten käynytkään. Tuomarina oli tiukkaakin tiukempi tuomari Cyprokselta Panos Demetriou. Hän aloitti heti aamusta heittämällä koiria kehästä pois huonoilla arvioilla. Ennen Melodya ei ollut kukaan saanut mitään paitsi ääripitkän tittelirivin omaava Saksan tuonti. Tarkistin koiran tittelirivin Eestin kennelliiton kannasta, tuonti on vähintään 12 eri maan muotovalio ja titteleitä on peräti 29 kpl.
Vihdoin tuli Melodyn vuoro ja tuomari piti kovasti meidän Melodysta. Tosiasia on että Melody on ihan erityyppinen kuin kaikki ne virolaiset nartut. Siinä sitten enää pohdittiin Rotunsa parhaan ja VSP:n väliä. Sunnuntaina Mellu pisti vielä paremmaksi ollen koko Rodun paras, Saksan tuonnin oli tyytyminen VSP-sijaan.

Paluumatka sujuikin sitten hauskoissa tunnelmissa - sunnuntaina emme odottaneet mitään ja saimme kaiken. Kaisan mäyräkoira Into oli molempina päivinä ROP ja lauantaina peräti ryhmänsä neljäs. Lutunen Into myös valioitui matkalla. Into on nyt FI CH ja EE CH. Kotimatka alkoi supernopeasti kun tupsahdettiin kuin varkain Tallinnaan ja syömään.

Miniblack's Tallinnassa ruokapaikan edessä oli pieni muistutus että todellakin olimme Tallinnassa eikä Helsingissä. Kun lounastimme ravintolan pöydässä näimme kun automme ympärillä alkoivat kolme aurinkolaseihin ja syvälle huput silmille vedettyihin mustiin huppareihin sonnustautuneet nuoret kollit kiertää autoamme. Tämä mamma ponkasi pystyyn ja lähti ajamaan jätkät pois. Venäjää sopertaen poistuivat takavasemmalle ja meinasin huutaa perään jotain nasevaa venäjäksi (ehkä sen ainoan kirosanaa muistuttavan sanan jonka tiedän) mutta lähempänä en enää uskaltanutkaan toimia. Ehkä hyvä niin. Yli 20 -vuotta itsenäisyyttä ja silti Tallinnan ja Helsingin ero on vielä melkoinen. Itsellekin hyvä muistutus vaikka olen eron autuaasti unohtanut.

Kiitos ihanalle matkaseuralleni ikuisiin koiranäyttelyreissuihin kyllästymättömälle rakkaalle aviomiehelleni ja huipputyyppi-Kaisalle. Kyllä on niin monet naurut naurettu ja muut koirapäivittelyt päivitelty että riittää joksikin aikaa. Huomaan nyt että en ole enää nuori koska parin viikon välein reissut ovat vieneet mehut hyvin tehokkaasti. Onneksi ei ole enää reissuja vähään aikaan. (Mutta kyllä voi sitä aina suunnittella lisääkin ... wink, wink!)

Anne