Matkakertomus: Liettua Šiauliai ja Latvia Riga, 17.-20.4.2015

Reissu Liettuassa ja Latviassa

Perjantai-aamuna aloitimme matkamme kohti Liettuaa ja Latviaa Viking Linen aamiaispöydästä. Siellä vähän mietimme reittiä ja hioimme matkastrategiaa. Mukana koirista meillä oli ihana Ande ja suloinen mummeli Melody. Laivasta pääsimme ulos n. 10. aikaan aamulla, josta alkoikin pitkä ja puuduttava matka Liettuaan Šiauliai'hin. Matka oli vain 440 km mutta siinä tuhraantui aikaa lähes kahdeksan tuntia. Pidimme vain kolme minimaalista taukoa - max. 10 min. Reitillä oli aivan järkyttäviä tietöitä ja hidasteita, joten matka vaan kesti ja kesti. Onneksi meillä oli koko päivä aikaa ajaa Liettuaan. Latviassa piti hauskasti seurata "Sauli"-kylttejä ja suomalaisillehan Saulin seuraaminen luontuu kyllä.

Miniblack's Lauantai-aamuna löysimme hienon näyttelypaikan n. 2 km. päästä hotellistamme. Se oli upea Hartwall Areenan tyyppinen halli, jossa oli paljon tilaa hengittää ja olla koirinemme. Aivan uskomatonta että näin pienessä paikassa on näin hieno näyttely. Bostonit arvosteltiin jo puolen päivän aikaan, jolloin vielä kaikki "karvojen tupsuttajat" (kuten eräs bichon-ihminen itseään kutsui myöhemmin) eivät olleet ehtineet paikalle.

Muotovaliotitteleitä tipahteli

Miniblack's Meidän upeat Ande ja Melody menivät kauniisti kehässä. Ukrainalainen Pavlov Karpov piti molemmista erittäin paljon. Loppupeleissä melkein-mummoikäinen näyttelyistä kauan lomaa pitänyt Melody oli Rotunsa Paras ja Ande valittiin Vastakkaisen sukupuolen parhaaksi. Olin tosi iloinen kun molemmat saivat sertit Liettuasta ja heistä molemmista tuli Liettuan Valiot. Meidän Mellu on jotenkin aina jäänyt kotiin kun on ollut muita narttuja matkassa mutta onneksi näin vanhoilla päivillä Mellukin sai loistaa valioituessaan taas uuden maan valioksi ja vielä Rotunsa Parhaana. I'm so super proud of this little bitch!!

Lauantai-iltana kun olimme ravintolassa syömässä, Ande oli ruokkinut itse itsensä mutta valitettavasti Melodyn ruoalla. Barffaavan koiran ei ole hyvä iltasella syödä n. 500 g nappularuokaa. Seuraavaa yötä hieman jännitimme miten käy. Ande on kyllä niin tervemahainen koira että mitään ongelmaa ei tullut. Great! Meidän koirat on huippuja!

Miniblack's Sunnuntaiksi ajoimme sitten illan koitteessa Riikaan jossa olikin sitten täysin näyttely-fiilis. Minun oli pakko laskea paljonko koiria kahteen Riga-näyttelyyn oli ilmoittautunut ja koko koiramäärä näissä kisoissa oli vain n. 150 koiraa yhteensä - siis kahdessa näyttelyssä. Tuli kyllä vähän sellainen olo että miksi ihmeessä tulimme Riikaan Match Show'hun. Meillä Suomessa ei edes järjestetä alle 2000:n koiran näyttelyitä ja isoimmissa Match Show'ssakin on nykyisin tuo 150 koiraa. Rigan näyttely pidettiin erään eläintarvikeliikkeen isohkossa takahuoneessa, joka vielä madalsi tunnelmaa. Odottelimme kehääkin tämän huoneen keittiötiloissa missä ruokittiin pienempiä myytäviä eläimiä mm. marsuja ja rottia. Osa taisi olla jossain karanteenissa laatikoissaan.

Miniblack's Toinen näistä kisoista oli vielä Bostoneiden erikoisnäyttely. Kehässä oli 6 koiraa Suomesta ja vain 3 paikallista koiraa. Eihän tuollainen ole edes näyttely saati erikoisnäyttely! Hävettää sanoa että täällä Andesta tuli myös Latvian muotovalio. Koska Latvian valioituminen oli viimeinen Baltian maa, saimme lisäksi Baltian muotovalion tittelin. Tuomarina oli Ligita Zake Latviasta. Olisi toki ollut kivempi saada jostain kunnon näyttelystä tittelit, mutta emme voineet arvata etukäteen miten kotikutoinen "match show" tuo oli. Palkintopallit oli kyllä prameat ja niistä olisi saanut koiristaan näyttäviä kuvia, jos olisi sellaista kaivannut.

Matkan käänteitä

Sunnuntaina illalla ajoimme Tallinnaan ja seurasimme kovasti vaalitulosiltaa kännykästä. Onneksi monessa paikassa on nykyäään Wi-Fi, jolla pääsee hyvin verkkoon.

Pientä pohdintaa aiheutti uusi navigaattorimme kun emme ihan osanneet sitä käyttää. Emme olisi kyllä selvinneet Rigan ohi mikäli navigaattoria ei olisi ollut. Yhden kerran menimme niin pientä oikoreittiä että ihan hirvitti mihin kaatopaikalle meitä johdatetaan. Kone löysi kuitenkin hyvin perille ja tiesi reitin.

Miniblack's Latviassa koettiin myös montakin kauhun hetkeä. Siellä liikennekulttuuri on jotain aivan järkyttävää. Pahin tilanne oli moottoritiellä mennessäni 90 km/h (max.nopeus). Eräs rekka lähtee ohittamaan kylmän rauhallisesti. En sen enempää kiinnittänyt asiaan huomiota kuin vasta sitten kun se alkoi kaartaa päälle. Se kirjaimellisesti melkein kilkkasi meidät autoinemmme ojaan. En jäänyt sitä sen enempää ihmettelememään kun nasta lautaan ja sataaviittäkymppiä karkuun. Voi olla että kuski oli kännissä tai sitten se kuvitteli että isomman oikeudella saa kilkata muut autot ojaan jos ne sattuvat olemaan rekkojen ajolinjoilla. Tämä ei jäänyt yksittäiseksi vaaratilanteeksi Latviassa. Ei kiva!

Onneksi matkamme aikataulu oli sen verran löysä että saimme hyvin nukuttua pitkät yöunet ja hyvin ehdimme nauttia myös pitkät aamiaiset. Ruoat oli hyviä ja edullisia. Kaupassakin kävimme ihan pikkurahoilla. Kuten näyttelyreissuilla aina myös Cocista ja Fantaa kulutettiin myös kiitettävä määrä.

Matka oli kaiken kaikkiaan pitkä ja osin rasittavakin kipeytyneen jalkani takia, mutta oli se kyllä kivakin. Meillä oli peräti aikaa käydä katsomassa paikallisia nähtävyyksiä kuten Šiauliai'n ristikukkulaa. Aika hulppea ilmestys.

Toivottavasti saan vielä toistekin matkaseuraa, kun Anneli on jo päättänyt että kovin pitkiä seikkailuita hän ei enää viitsi tehdä.
Anne