Matkakertomus: Latvia, Riika 18.-19.3.2017
Kohti tuulta ja tuiskua Katajanokalta
Helsingin satamat ovat tulleet menneinä vuosina hyvinkin tutuiksi, joskus suuntana on Tallinna toisinaan Tukholma. Perjantaina 17.3.
olimme taas Viking EXPRS:iä odottamassa mutta tällä kertaa todella jäätävässä
sateessa. Nopeasti koirat pissalle satamassa ja sisälle mahdollisimman
nopeasti, ennen kuin sielu jäätyy Katajanokan hyytävässä tuulessa.
Aamulla varhain suuntasimme kohti suurta näyttelyhallia. Onneksi
olimme varhain liikkeellä, sillä sisäänajo parkkipaikalle oli melkoinen
kulttuurishokki. Mies otti vastaan rahamme, käveli metrien päähän kopille,
mistä sai kassalta lipun ja vaihtorahan. Ojensi lipun meille kysyen onko
meillä kissa vai koira. Koiraihmiset ohjattiin toiselle puolelle suurta
hallia, sillä samana päivänä oli sekä kissa/jyrsijä- että koiranäyttely.
Tämä toistui jokaisen auton kohdalla joten sisäänpääsyä odotteli ainakin
kilometrin pituinen jono. Seuraava jonotus olikin sitten papereiden tarkastusjono.
Kapeassa käytävässä koirien passit ja numerolaput tarkastettiin ja tietenkin leimattiin.
Vastakkaiselta tiskiltä kuitattiin näyttelyluettelot ja viimeinen ponnistus
ja rynnistys kun näytteilleasettajille leimattiin kulkulupa kämmenselkään.
Sama passien tarkastus jne. seuraavanakin aamuna vaikka numerot olisi
voinut leimata kerralla molemmille päiville. Sitten alkoikin paljon
avarammat olosuhteet. Halli oli suuri ja valoisa sekä kehien välissä mahtui kulkemaan
todella hyvin.
Auton kanssa poistuminen sitten olikin samaa 'taattua laatua'.
Samainen lipunmyyjä kantoi rahastuksen ohella irtopuomin automme edestä pois
sekä palautti ulosmenomme jälkeen. Sama toistui jokaisen ulospyrkivän auton
välissä. No päästiin sentään pois...
Perjantai menikin aikalailla kokonaan auton ratissa ja illansuussa
saavuimme meille tuttuun hotelliin Riikassa. Hiljaisen ja rauhallisen
hotellimme vierestä kävimme hakemassa pientä syötävää ja painuimme huoneeseen lepäämään.
Kissa-, koira- vai jyrsijänäyttelyyn?
Olin kaikille mainostanut että Melody on lopettanut uransa koska kaikki
veteraanivalio-tittelitkin on jo kahmittu kaikista mahdollisista maista.
Mutta ei; en voi jättää Melodya kotiin kun koira on niin innoissaan
tulossa aina mukaan näyttelyihin. Mummeli ottaa kaiken ilon irti myös
matkustamisesta. Kun auto hörähtää käyntiin niin pää laskeutuu omalle
pedille ja onnellisen huokauksen ja mukavan asennon löytymisen jälkeen "supermummo"
ottaa tirsat. Olihan se pakko aloittaa uusi näyttelyrundi 10-vuotiaana. :-)
Harmaahapsi Melody rokkaa edelleen
Vaikka Melody on jo harmaahapsinen, niin silmät ovat kristallin kirkkaat.
Selkälinja pitää, jalat ovat suorat eivätkä anna yhtään periksi ja koiran
mieli on kuin nuoren tytönhupakon. Ja mikä ilo huokui kun koira sai mennä
kehään. Toivottavasti tämä tyttö ei kuole koskaan, se on niin ihana oikea
"pride and joy". Lauantaina kehässä ollut italialaistuomari huokaili ilosta
"10 years old lady". Tuomarin hymy oli korvissa. Juniorinarttu voitti ja
veteraani oli toinen. Muut nartut eivät päässeet näin pitkälle.
Sunnuntaina suomalainen tuomari oli hieman huonolla tuulella ja heitti
koiria pihalle aika kovalla kädellä (tietenkin kuvainnollisesti).
Harjoitusarvostelijakin hieman ärsytti tuomarin työskentelyä.
10-vuotias sydäntenmurskaaja Mellu kuitenkin sulatti tuomarin sydämen.
Ekaksi Mellusta tuli ROP-veteraani ja lopuksi pikkunen voitti
loputkin nartut. ROP meni Venäjälle ja VSP Mellulle. Narttujen
Cacib jäi jakamatta koska PN-kisaan ei tänäänkään selviytynyt
kuin yksi junnu ja yksi vetsku, jotka eivät Cacibia saa vastaanottaa.
Uroksissa lauantaina Ande tuli kolmanneksi ruotsalaisen ja venäläisen
uroksen jälkeen ja sunnuntain tuomari piti Andea liian isona uroksena.
Ande painaa n. 8,5 kg. Venäläinen bostoni voitti urokset ja se oli aika pieni.
Painoi tuskin seitsemää kiloa.
Lauantai-ilta kävimme syömässä paikallisessa "Linnanmäen ja Kaivopuiston"
yhdistelmässä siis virkistyskeskus Lidossa. Siellä oli niin herkullinen
ruoka että meinasi kieli mennä mukana. Vastapuristettu appelsiinimehukin
teki kauppansa ja sitä menikin pari lasillista. Mahtavan illallisen jälkeen oli kiva
mennä hotelliin odottelemaan unta jota ei ihan kovin kauaa tarvinnut houkutella.
Sunnuntai-illaksi pääsimme kunnon vanhusten laivaan Eckerö Linen Finlandiaan.
Oli mahtavaa tulla sisään ravintolaan kun kaiuttimista kuului Putouksen
hahmokisan Aina Inkeri Ankeisen lempikappale "Punaiset lehdet".
Repesin aivan totaalisesti. Tähänkö on tultu että repeilee jostain noin
karseasta tai sitten olin hyvin hyvin väsynyt.
Anne