Matkakertomus: Latvia, Riika 18.-19.3.2017

Kohti tuulta ja tuiskua Katajanokalta

Miniblack's Helsingin satamat ovat tulleet menneinä vuosina hyvinkin tutuiksi, joskus suuntana on Tallinna toisinaan Tukholma. Perjantaina 17.3. olimme taas Viking EXPRS:iä odottamassa mutta tällä kertaa todella jäätävässä sateessa. Nopeasti koirat pissalle satamassa ja sisälle mahdollisimman nopeasti, ennen kuin sielu jäätyy Katajanokan hyytävässä tuulessa.

Perjantai menikin aikalailla kokonaan auton ratissa ja illansuussa saavuimme meille tuttuun hotelliin Riikassa. Hiljaisen ja rauhallisen hotellimme vierestä kävimme hakemassa pientä syötävää ja painuimme huoneeseen lepäämään.

Kissa-, koira- vai jyrsijänäyttelyyn?

Miniblack's Aamulla varhain suuntasimme kohti suurta näyttelyhallia. Onneksi olimme varhain liikkeellä, sillä sisäänajo parkkipaikalle oli melkoinen kulttuurishokki. Mies otti vastaan rahamme, käveli metrien päähän kopille, mistä sai kassalta lipun ja vaihtorahan. Ojensi lipun meille kysyen onko meillä kissa vai koira. Koiraihmiset ohjattiin toiselle puolelle suurta hallia, sillä samana päivänä oli sekä kissa/jyrsijä- että koiranäyttely. Tämä toistui jokaisen auton kohdalla joten sisäänpääsyä odotteli ainakin kilometrin pituinen jono. Seuraava jonotus olikin sitten papereiden tarkastusjono. Kapeassa käytävässä koirien passit ja numerolaput tarkastettiin ja tietenkin leimattiin. Vastakkaiselta tiskiltä kuitattiin näyttelyluettelot ja viimeinen ponnistus ja rynnistys kun näytteilleasettajille leimattiin kulkulupa kämmenselkään. Sama passien tarkastus jne. seuraavanakin aamuna vaikka numerot olisi voinut leimata kerralla molemmille päiville. Sitten alkoikin paljon avarammat olosuhteet. Halli oli suuri ja valoisa sekä kehien välissä mahtui kulkemaan todella hyvin. Auton kanssa poistuminen sitten olikin samaa 'taattua laatua'. Samainen lipunmyyjä kantoi rahastuksen ohella irtopuomin automme edestä pois sekä palautti ulosmenomme jälkeen. Sama toistui jokaisen ulospyrkivän auton välissä. No päästiin sentään pois...

Miniblack's Olin kaikille mainostanut että Melody on lopettanut uransa koska kaikki veteraanivalio-tittelitkin on jo kahmittu kaikista mahdollisista maista. Mutta ei; en voi jättää Melodya kotiin kun koira on niin innoissaan tulossa aina mukaan näyttelyihin. Mummeli ottaa kaiken ilon irti myös matkustamisesta. Kun auto hörähtää käyntiin niin pää laskeutuu omalle pedille ja onnellisen huokauksen ja mukavan asennon löytymisen jälkeen "supermummo" ottaa tirsat. Olihan se pakko aloittaa uusi näyttelyrundi 10-vuotiaana. :-)

Harmaahapsi Melody rokkaa edelleen

Vaikka Melody on jo harmaahapsinen, niin silmät ovat kristallin kirkkaat. Selkälinja pitää, jalat ovat suorat eivätkä anna yhtään periksi ja koiran mieli on kuin nuoren tytönhupakon. Ja mikä ilo huokui kun koira sai mennä kehään. Toivottavasti tämä tyttö ei kuole koskaan, se on niin ihana oikea "pride and joy". Lauantaina kehässä ollut italialaistuomari huokaili ilosta "10 years old lady". Tuomarin hymy oli korvissa. Juniorinarttu voitti ja veteraani oli toinen. Muut nartut eivät päässeet näin pitkälle.

Miniblack's Sunnuntaina suomalainen tuomari oli hieman huonolla tuulella ja heitti koiria pihalle aika kovalla kädellä (tietenkin kuvainnollisesti). Harjoitusarvostelijakin hieman ärsytti tuomarin työskentelyä. 10-vuotias sydäntenmurskaaja Mellu kuitenkin sulatti tuomarin sydämen. Ekaksi Mellusta tuli ROP-veteraani ja lopuksi pikkunen voitti loputkin nartut. ROP meni Venäjälle ja VSP Mellulle. Narttujen Cacib jäi jakamatta koska PN-kisaan ei tänäänkään selviytynyt kuin yksi junnu ja yksi vetsku, jotka eivät Cacibia saa vastaanottaa. Uroksissa lauantaina Ande tuli kolmanneksi ruotsalaisen ja venäläisen uroksen jälkeen ja sunnuntain tuomari piti Andea liian isona uroksena. Ande painaa n. 8,5 kg. Venäläinen bostoni voitti urokset ja se oli aika pieni. Painoi tuskin seitsemää kiloa.

Miniblack's Lauantai-ilta kävimme syömässä paikallisessa "Linnanmäen ja Kaivopuiston" yhdistelmässä siis virkistyskeskus Lidossa. Siellä oli niin herkullinen ruoka että meinasi kieli mennä mukana. Vastapuristettu appelsiinimehukin teki kauppansa ja sitä menikin pari lasillista. Mahtavan illallisen jälkeen oli kiva mennä hotelliin odottelemaan unta jota ei ihan kovin kauaa tarvinnut houkutella.

Miniblack's Sunnuntai-illaksi pääsimme kunnon vanhusten laivaan Eckerö Linen Finlandiaan. Oli mahtavaa tulla sisään ravintolaan kun kaiuttimista kuului Putouksen hahmokisan Aina Inkeri Ankeisen lempikappale "Punaiset lehdet". Repesin aivan totaalisesti. Tähänkö on tultu että repeilee jostain noin karseasta tai sitten olin hyvin hyvin väsynyt.

Kiitos taas hauskasta matkaseurasta Annelille, ei lopeteta näitä mummoreissuja tähän. Mellu oli niin innoissaan reissussa että vielä johonkin lähdemme...

Anne